There's someone special

Uusvuos, ääh, ensin itketään ettei oo mitään tekemistä, eikä seuraa.
No nyt sit ois kahellekki vuodelle. Oisin nyt voinu nähä vanhoja koulukavereita, mutta sit sain paremman tarjouksen ja sipoossa ois enemmän kavereita ja kunnon juhlat. Välillä tuntuu siltä et ois kiva jäädä tänne, mutta toisaalta, jo joskus yhentoista aikaan on tylsää ja sitten mennään kotiin. Sipoossa ois mahollisuus olla ties kuinka ja kauan ja koko yö. Kyllä se Sipoo sitten taitaa voittaa.

Kävin tänää yhen vanhan kaverin kanssa kaupassa, oli kyllä jees nähä pitkästä aikaa. Muttapa mutta, musta taitaa tulla piakkoin mökkihöperö, oon vaan kattonu lasten elokuvia ties kuinka paljon. Shrek 2, Aivan villit, Mehiläisen elokuva, Kung Fu Panda ja Surf's up. Ne taitaa alkaa sulattaa mun päätä.

Kärsin näistä vapaista, kattelen elokuvia puolille yön ja nukun puolille päivin, sit lahnailen iltaan asti ja käyn just jossain kaupassa ja tidii, enää tarvitset vain pari elokuvaa ja päivä on purkissa.
Ootan töitä mesipaljon (<-- marsan ja mehiläisen elokuvan käyttämä mesijuttu on just mesimainio) varsinki uutta vuotta, ei tarvii hyllyttää, voi vaan laskea ja laskea. Mieluitenhan istuisin kassalla aina ja iankaikkisesti amen. Löysin myös verokortin, enää pitäs tehä salmonellatesti, hurr, se mahtaa olla mukavaa. Jees myös mennä postiin "Moi, täs ois tää peränäytteeni, voisithan postittaa sen piakkoin jottei se jää tänne varastotiloihin kasvamaan sieniä" Haluun Nightwishin keikalle! Luin tota kaisaniemen galleriayhteisöä, uudestaan, uudestaan, tahdon uudestaaaan! jonotus, kaikki oli aivan mahtia, jonotusseura, kaikki ihmiset ylipäätään, itse bändi, sää loppuenlopuks. Kaikki vaan. Tosiaan saa sydämmensä kyllyydestä huutaa ("laulaa") loikkia, ilman että kukaan huomaa mitään. Tai siis kaikki muut tekee sitä nii kukaan ei pidä hyppelyä ihmeellisenä tai kuule ihanaisaa lauluääntänikään. Jos nuo vaikka taas kesällä eksyis tänne Suomeen, ois aikalaisen mahtia. Mutta nyt hiirikäsipelkoisena poistun koneelta, lukekaa ihmeessä lisää http://fi.wikipedia.org/wiki/Hiirik%C3%A4si. Liika dataus ei ole hyväksi.
Stay

And she's here to write her name
On my skin with kisses
In the rain, hold my head and ease my pain
In a world that's gone insane 
Poets of the fall- Someone Special

This is real, this is me

Linda sanoi...

No vitsi tylsä pylly:---D nythä sulois kokooooo loma aikaa angstaa tänne.!

21. joulukuuta 2008 12:04

Tylsä pylly is tillbaka. Yyh, joulu. 20 kiloo lisäpainoa. Liian vähän lahjoja, liian vähän joulumieltä.
Eli mitä sain? Paraskaikista Within Temptationin Black Symphony levy, live albumi ja mukana The Metropole Orchestra <3 Love it. Sitten sain myöskin Nalle Puh pyyhkeen, oon ny vakuuttava rannalla ja uimahalleissa ku kuljen se kainalossa, Marsa lahjotti mulle ruotsalaisia purkkia ja dumle tikkareita, ruokaaaa. Ai nii, sain myös donareita ja semmosen säläkassin mis oli semmonekynttilä ja karkkei ja ja ja, jotain muuta siellä kyllä oli. Ja suklaata tuli kans, kolmisen kymmentä euroa vaan :( , semmonen axen lahjakassi (jossa ei tosiaan luojankiitos ollu sitä suihkepulloa mukana), sit semmonen ihme kuituvalojouluhärpäke, ja sit uus kaulaliinahuivimikälieneekään olevan, vähän lisää suklaata. Ja nii Nightwish vihkonen, semmonen mis o kierteet. Mut niis on se puoli et en raaski käyttää niitä, koska sain semmottisen pienemmän synttäreillä.

Aattona piti herätä jo kasin maissa koska iskän avokin lapset tuli ysin maissa. Olin sen edellisen yön siskopuolen kans siinä iskällä. Olin sitte yöllä unissani sanonu "Nääksä ton Pc-merkin, ton pc-merkin, se oli helsinginsanomissa, helsingissanomissa,helsinginsanomissa" ja jotain muuta hauskaa, sisko ei siis saanu nukuttua nii se valvo kolmeen asti. Se oli alkanu lukee seiska lehtee yhessä vaiheessa ja laitto pikkuvalon päälle, nousin istumaan ja kysyin kovaa äänee "Mitä sä teet!?" ja ku sain vastauksen ni kävin samantien nukkumaan, itsehän en tapahtunutta muista.
Niin, sitte aatonaamuna riisipuuroo, sitte siinä ku lapset oli tullu nii lapset ei malttanu olla avaamatta lahjoi, ei tosin kaikkia auotta, kaikki sai avaa parit. Olihan se iha jees ku toiset sai puhelimia ja yks psp:n ja mä sen vihon :D mutta nii, sitte suunnistin puolenpäivän maissa mummille ja siinä vähän laiteltii kaikkee pientä ja sit juteltii pari tuntia keittiön pöydän ääressä isästä ja kaikesta mahollisesta, oli tosi mahtia, nää on niitä mummin parhaita puolia. Sitte puol neljän maissa setä tuli syömää ja syötii kaikkee perusjoulumättöä ja sit siinä ny kesti jonku aikaa ja mummi halus käydä hautuumaalla. No lähettiin mummin kans hautuumaalle, mut pieni episodi siinä matkalla, kun mummi anto mulle pussin missä oli ne hautakynttilät ja muuta sälää, nii sitte siinä vähän matkan päässä huomasin et hups vaan, eipä oo kassia mukana. No juoksin takas sisään ja etin pussia, ei ollu missää, no muistin vieneeni roskat siinä samalla ku lähettii käveleen. no sitte mummin kans roskista tonkimaan, eikä pussia vaan löytyny. No kävin viel kerran sisällä ja siinä sedän ja papan kans käännettii koko huusholli ympäri eikä pussia vaan löytyny. No palauduin mummin kanssa dyykkaamaan roskiksia. Ja ylläri, sieltähän se pussi löyty. No, sitten vaan hautausmaalle. Lahjojen jako takas tullessa ja sitte takas iskälle. Söin vähän lisää, ja oli sitte jo yheksältä pakko mennä nukkuun ku ei jaksanu liikkuu enää.

Joku vaan siitä joulusta puuttuu et se tuntuis oikeelta. En sitte tiä.

Oli se vaan kummallista tulla kotiin ja kissa ku käveli vastaan ni eka ajatus oli "Oho, onks meil kissa?" oli jotenki NIIN KARMEEN KAUAN ku neljä päivää poissa ni oli tottunu kissattomuuteen, vaik tuli siitä lomalla puhuttua. Hmm, mut on se vaan kiva <3 Se tulee aina nukkuun tänne ku kuuntelen musaa, siis tolla isolla poppivehkeellä, luulis et ääni käy korviin muttei se sit näemmä käy. Nii ja äiti onnistu tappaa kodinonnen täs näitte päivän aikana. Se on altakasteltava rouva hyvä, ei päältä. No se on juonu puol kannuu vettä, ruukun ku nostaa ni kyl huomaa että se juonu on. Saas nähä virkistyykösse tuosta. Toivotaan.

Pitäs ostaa enkun kirja. Mut täytyypä katsella. Alennusmyynnit kohta, palkka tulee 15 päivä, se on nii pieni et vastaa varmaan tota normia opintotukee. Kai se Kent boxi pitää sitte ostaa omilla rahoilla ku ei joulugubbe tuonu sitä. Vaatteita lissää, jee. Uu jea, nyt tuo rämä suostu soittaa ekan biisin levystä Our Solemn Hour pärähti just soimaan.

Kuolema koittaa, söin taas lisää. Kokeilkaapas lukijakunta hyvä laittaa pelkkää rosollia ja porkkanalooraa sekasin, se vaan on hyvää. Voisin syyä sitä vaikka iät ja ajat. Eli siis korkeintaan viikon. Ois pakko urheilla ahkerasti nyt tässä lähipäivät, eli ei siis tuu toteutuun.
Jeps, se ois huomenna Simpsonit maratooni ku tänää ei kerenny kattoo ja nii, siinäpä nuo suunnitelmat sitten.

Sain uudeks vuodeks tekemistä, melko varmasti. Jees, mutta jos sitä sitte lopettelis, eipä ollu järkevää tekstiä tälle kerralle, mutta mahtijoululahjani ansiosta tekstiksi Within Temptationia.
Katoin muuten Camp Rockin tänää vihdoinkin ja otsikko siitä.

-Can you still see the heart of me
All my agony fades away
When you hold me in your embrace-
Within Temptation-All I need

Blogi jää tauolle ny jouluks. Rauhallista joulua sun muuta löpinää teille "monilukuisille" lukijoille :D

"Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa."

Varpunen jouluaamuna - Karl Hougberg

And try to survive your stupidity

Olin jo tosi lähellä nukkumaan menoa mutta palauduin blogittelee.
Nää koulupäivät kyl käy sit vaa kummemmiks. Aamulla meitä oli jopa neljä (4) tunnilla, no sittenpä heti kasilta Katri otti ja soitti mulle "Mars, tukkuun mennään nyt.", ja sittenpä otettiin Roope matkaan ja kohti kehä kolmosta. Matka hiukka veny ku piti hakea papereita ties mistä Martinkylästä ja sit oli muuta säätöö siel tukun päässä. Mut pari tuntia siihe vierähti. Noo, sitten tehtii pika vauhtii edellistunnin tehtävät ja päästiin ajoissa tauolle ja toinenkin tunti meni viuhahtaen ohi, ja taas joku parikyt minsaa etuaikaa tauolle. Maikka totes että saattaa myöhästyä sitte välkän lopuks, oli se jokusen 30 minuuttia myöhässä ja tunti oli taas vajaa.

Sain lahjat jaettua, pullia kaikille jee, paitsi Teemupa sai kyllä ihan cd:n. Innostaja oli poikkeusohjelmalla, oli torttui, glögii ja ekstrapaljon joululaului ja semmonen halausjuttukii.
Se ois sit parin kolmen viikon tyhjyys ku ei seukkarille pääse, muttapa mutta, kävin allekirjottaa työsopparin ja ei ees tarvi paljoo tehä töitä ku rikastuuki jo. Tammikuulle on näillä näkymin parit vuorot joilla tienaa (kiitos lauantain ja iltalisien) iha mukavasti. Eli työ on plakkarissa.

Jotenkin on tosi haikeeta, joulu tulee, haluisin liimata kaik kaverit kiinni ja raahata niitä kaikkialle mun mukana ettei tarvis olla jouluu yksin, tai siis nii, nyt on omistushalu kavereista suuuuuri. Meenhän mä tietty mummille, siel on jopa mummi ja pappa, joten ei sillai yksinäistä oo. Mutta kuitenkin, sain tänää kortin jossa oli paljon merkitsevä kahden sanan mittainen teksti, tähän vallitsevaan pelkotilaan liittyen, tai ohimenevään pelkotilaan liittyvä. Ei mikään suuri salaisuus mutten sitä mainitse ja jos itse kirjoittaja sattuu lukemaan niin kyllä pitäis pompsahtaa mieleen ja tiiänki että melko varmasti kortinantaja tätä eksyy vielä lukemaan.

Nyt kyllä taitaa olla parasta painua sänkyyn, sen verran tuo kellokin jo. Ja jos ette oo vielä huomannu nii nuo julkaisuajat ei kyllä pidä paikkaansa. Mutta loppuun teksti, joka ehkä hieman todella pieneltä osaltaan kuvastaa vallitsevaa oloa, vaikka kyllä tästä noustaan vielä kokonaankin. Tai jotain siihen suuntaan


-I weep to have what I fear to lose-
Nightwish-Gethsemane

Kun sua tervehdin,
se myös hyvästin sisältää.
Vaik' tyyni oon kuin aamu,
mun mieli myrskyää.
Ilman vihaa mä koskaan
en voisi rakastaa.
Kotini sieltä löysin,
missä vieraan on maa.

Väkijoukossa
mua kalvaa yksinäisyys.
Viel' nuoreen vereeni
on kirjoitettu iäisyys.
Kun kiihkosta huudan,
teen sen kuiskaten.
Kaiken uskon sinuun laitan,
vaikka epäilen.

Tuhannet mun kasvot
ja ne vaihtuvat vaan.

Nauraessani poskillain
sä näet kyyneleen.
Pyydän "jäisit tähän",
salaa toivon että meet.
Yötä aina ikävöin,
vaikka päivän lapsi oon.
Pimeyden laskiessa
kaipaan valoon.

Tuhannet mun kasvot
ja ne vaihtuvat vaan.
Vastakohdat, ristiriidat,
mä ylleni paan.
Yötä aina ikävöin,
vaikka päivän lapsi oon.
Pimeyden laskiessa
kaipaan valoon.

What you gonna offer now?

Tyhjää. Plöö, oon ihan poissaoleva, ainaki näin koto-oloissa <-- yhdys sana? nii, no seukkarilla kans. En sitte tiä huomaako sitä muut, mutta oon iha jossai muualla ku tässä koneella vinkumassa jälleen kerran. En tiedä mitä aatella, mistä aatella, milloin aatella. Jotenki on tuo yks luokkalaisen poissaolo häirinny, ja ajatukset pyörii siinä, mitä sille kuuluu? viihtyykse oikeesti siellä missä on? mitä se siellä tekee? minkälaisessa seurassa? mitkä on seuraukset? jos se ei kohta tuu kouluun, nii onko sillä kohta koko koulupaikkaa enää? miten kavereitten käy? nii ja ei, tää ei liity mitenkää mustasukkasuuteen, vaan kaveruuteen, ehkä ensimmäistä kertaa elämässä oon näin huolissani kaverista, vaikkei hän olekaan kovin läheinen.

Sittenpä yksi hieman tärkemämpi ystävys päätti lopettaa koulun, nyt harmittaa etten viettänyt aikaa hänen kanssaan silloin kun olisin voinut, nyt se on myöhästä. Toivon vaan että hän saa asiansa järjestykseen, ja pystyis jatkamaan elämää edes jollain tavalla. Hän on tässä lähipäivinä jo muutenkin vienyt suuren osan ajatuksistani.

Joo, mutta jos keskittäis ajatukset viikonloppuun, pääsee irti tästä "elämästä", serkun kanssa mummille, jees, sillä on hiuksenpidennykset ja kaikkee uutta, mitä en oo vielä livenä nähny, serkulla siis, ei mummilla. Vois jopa ottaa kamsun mugaa ja leiggii ihqteinipissizgsiiiii! ottaa siis kuvia fotorna. Jeps, yks yö siellä, jos sitte helpottais. Tai sitte musta tulee iimou, en näe enää edes päivänpaistetta tässä karussa elämässäni. Höhhö, jos nyt aluks sovitaan että kaik menee tän pimeyden piikkii, ja taas ku on ensin joulu ja sit joskus tulee kevät ni on aihetta johki järkevään elämään. Ehkä on tervettä välillä olla pimennossa ja jumittaa vaan kylmät kaudet läpeensä, tai sitten ei. En tiedä, mistään en mitään tiedä, ehkä se vielä helpottaa.
Loppusanotusten valintakin on vaikeaa, ehkä jonkun aiheeseen sopivan vielä löydän. Ainiin, löysin tänään mainion sivun josta selviää paljon Ruotsiin muuttamisesta, sitäkin siis vielä joskus luvassa, luulisin.

-Free my mind
Heal my scars
Erase the past
Dark days to forget
And memories to last
In my heart -

Epica-Chasing The Dragon

Varo ettet reväytä ittees.

Es ist mein Teil. Hurr, kannibalismia. Tossa löysin neljän vuoden takasen Rammsteinin cd:n sattumalta omasta levyhyllystä. Pienen yllätyksen koin kyllä, en ees muistanu että mulla se on. Siis Rammsteinin Reise,Reise. No sittenpä päätin sivistyä, avasin wikipedian ja luin Rammsteinista. On siinä bändillä aiheita lauleskella, kuten tuo kannibalismi, sen lisäks löytyy insestiä, pedofiliaa ja nekrofiliaa. No mutta, onneks ne laulaa saksaks, kuulostaa pirun hyvältä ja raskaalta, se riittää, sanoja en enää halua ees oppia. Vaikka mukana meenki välillä, luulen osaavani sanoja, tai ylipäätään osaavani laulaa, mutta jos nuo vielä Suomeen tulee uuden levyjulkasun saatossa nii kyllä keikalle ois päästävä, vaikkakin taas pelottaa että mimmosia mörköjä siellä yleisön seassa heiluu. Yyh, musaa hiljemmalle, hiljaisuus taloyhtiössä klo 22. Rivitaloasumisen riemuja.

Mutta niinpä niin. Kaipaan päivästä toiseen kyllä muutamiakin ihmisiä. Haluaisin ne elämääni, isommalle osalle elämääni, mutta päivä toisensa jälkeen työnnän heitä mielessäni kauemmas, yritän ajatella elämää ilman heitä, jotenkin se tuntuu vaan tosi helpolta, mutta mitä sitten jää jäljelle? Niin, en sitten tiä. Uusia ihmisiä korvaamaan tyhjät paikat?

Se ois joulu ihan kohta, lahjoja, lahjoja, pakko ostaa lahjoja. Tänä vuonna on ekaa kertaa semmonen fiilis että haluis ostaa paljon lahjoja ihmisille, kunhan ois rahaa. Mutta käytän pennoseni näihin lähimpiin. Yksi on jo tilauksessa, toinen tiedossa, pari hukassa. Haluisin ittelleni tilata Nightwish kalenterin -09 vuodelle, lahjaks, tai Nightwish pyyhe ois jees. Noo, kuhan pääsis sinne töihin nii sais rahaa ni muuta tekiskää ku tilais Nightwish krääsää. Se ois unelma.

Niin sen verran vielä että meissit on jällee feidattu, tänään siis. Se kyllä edes auttaa tätä läheisten kauemmas työntämistä, varsinkin niiden läheisten jotka on jo valmiiksi kaukana, siis vertauskuvallisesti, juu nou.

Jees, mutta nyt siirtelemään Rammsteinit soittimeen, ja nukkumaan rankkuuden tahdissa.
Ja mitä yllättävämmin loppuun isketään Rammsteinia. Ohne Dich. Ja koska olen opiskellut saksaa 5 vuotta teksti on saksaksi, mutta ei hätää. Suomennosta löytyy lirama.netistä. Oikeesti sieltä mäki sen katoin valmiiks suomennettuna. Tuo kertosäkeistö kuvaa kyllä sekavuutta päässä aikalaisen oikein. Kiitti hei! P.s. tekstiin hieman väriä ettei liian rankaks käy.

-Ohne dich kann ich nicht sein
Ohne dich
Mit dir bin ich auch allein
Ohne dich
Ohne dich zähl ich die Stunden ohne dich
Mit dir stehen die Sekunden
Lohnen nicht-

Kuka on blääh ja ketkä on iih, ketä on pakko nuolla, kuka on vielä uskottava, kenellä on päässä pissaa?

Piina, siinäpä vasta elokuva. Stephen Kingin kirjottama, kyllä kannattaa katsoa. Miksen mää voi olla taiteilija? Oon tässä lukenu pari tuntia taas sarjisblogeja, mäki haluun osata piirtää, haluun opiskella taiteita, tai haluisin jos omaisin sen piirtotaidon, emmä nyt haluu. Vois tehä työkseen piirtämistä joka olis aivan mahtia, ei välttämättä rahakasta mutta mahtia, tai sitten avv-ala ois päätyönä ja sit lisätienestinä piirtelis.

Hienosti on taas päivä kulunu syödessä. Okei, leivoin joulutorttuja. Mut söin niitäki. Ja katoin sen Piinan, pitäis varmaa lukea se kirjanakin. Huomenna taas kouluun, tiistaina Frankit, jeejee, jopa kolmena päivänä ohjelmaa. Tästä taitaa tulla kyllä tämmönen turhaaki turhemman löpinän merkintä. Kotona kun kykkii niin dataaminen vie ajan kaikelta ajattelulta. Jees, mutta loppuun Pmmp:tä Taiteilia biisi, ja joo, osaan kirjottaa taiteilijan oikein mutta tuo kipale kulkee ilman jiitä.

-Olet työstänyt matskua,
sitä muistatkin mainostaa.
Onko baskeri kallellaan, mitä, mitä?
Inspiraation lähteenä tietty Brecht
ja sit Nietszcheä,
herran jestas oot tärkeä.-

Lapsi on kai päästänsä sekaisin..

Pelotus. Pyyh, tuleepa välillä mietittyä noita kavereita, kuinka paljon niitä oikeesti on. Eikä näillä määrillä ole kyllä juhlimista. Siis semmottisia kavereita joiden kanssa viettäisi vapaa-aikaa. Koulussa on kyllä heitä paljon, mutta se on se kouluaika vaan. Tuntuu kyllä turhalta itkee tälläsestä, kun ei kaikilla ole ees kaverin kaveria. Pitäs olla onnellinen näistä mitä on, ja oonki, tosi ilonen. Ja oikeestaan pitäs olla kotona opiskelemassa eikä hillua ties missä. Ja onhan tuo seukkari, se et on kaks kertaa viikossa kolme tuntia per päivä ison ihmiskasan kanssa ni sehän on jo jotain. Mutta aina pitäis saada lisää. Tai kakkos vaihtoehtona oleminen, se vasta onki sieltä ja syvältä. Siihen törmää kyllä usein. Kyllä sitä sitten kelpaa kaveriks kun ite jää hetkeks yksin. En sitten tiedä sorrunko ite siihen? En ainakaan kovin usein. Miksi pitää olla yksin jäämisen pelko? Varsinkin silloin kun se on ilmiselvästi turhaa.

No mutta, vaihdetaanpas aihetta, tänään tuli käveltyä 13 kilometriä ja hölpöteltyä taas kyllä sydämmen kyllyydestä. Nyt on kyllä pahemman laatusta jumitusta, viime yön unien vähäisyyden takia. Oisin valmis nukkumaan, mutta pitää sinnitellä. Linnan juhliakaan ei tullu oikeen seurattua, tossa tuo töllö on vieressä ollu auki mutta ei mitää elämää suurempaa oo näkyny.

Haluan sinne Ouluun, kattelin just Oulun korkeekoulun sivuja. Kyl mä sinnekkin varmaan haen, tai sit mä jään jumittamaan tänne etelään. Se siinä on outoa, sitä pelkää menettävänsä läheiset ja silti haluu pois näistä piireistä, irti kaikesta paskasta. Tulee liikaa vastoinkäymisiä verrattuna niihi hyviin hetkiin. Ei tänkään viikonlopun pitäny mennä niin ku miten se nyt on tässä menny. Minkäs teet? Kun ois vaan sen oma asunto johon paeta, mutta ei, eipä vielä. Jos vaan painais koko kesän töitä, miettis vielä sitä hakeeko leirille nyt kuitenkaan, ja panostais siihen reissuun mitä ollaan erään ihmisen kanssa suunniteltu. No saas nähä mitä aika tuo tullessaan, plip plop.

Jeps, nyt taitaa olla fiksuinta sulkee muu maailma, laittaa kuulokkeet korviin ja syventyä musiikkiin. Ja loppuun Hectoria.

-Äiti kulki mustissaan
Ja pappikin sai kahvia juodakseen.
Ja isä oli kännissä,
Kuinkas muutenkaan.-

Hector-Lumi teki enkelin eteiseen

Maailma on rajaton?

Oli kyllä päivä. Seiskan maissa bussille kävelemään ja sit seukkarilta himaa ysiltä. Väsymys painaa tajuttoman paljon. Se on kumma tuolla koulussa et sitä on hirveen pirtee ja semmonen aktiivinen ja yrittää olla hauska ees, mut heti ku pääsee kotia ni lopahtaa, mikää ei kiinnosta, tekis mieli vaan nukkua. Ja sitä ei sit yhtää tiä et feikkaanko koulussa vai en, oonko oikeesti semmonen intopinkee vai tämmöne vätys pohjimmiltani. Tai sit se on vaan niin että koulu imee viimesetki energiat eikä sit muuhun jääkkää mitään. Seukkarillaki on ny ollu pari päivää sillai sviiks svääks, angstilapsena kuljeskellessa. Ajoittain kyllä fiilis nousee, mutta laskee sitte yhtä nopeesti.

Jotenki tuntuu tuolla innostajissa siltä et on tosi moneen kertaa ylpee omista pikkusista joita on ollu kesällä innostamassa. Tosi moni vetää niistä aivan tajuttoman hyvin, näkee jo ulospäin että nää tyypit tulee oleen ens kesän leireille ykkösvalintoina. Ens kesää ootellessa, silloin sen parhaan puolen pikkusista näkee. Sitä sit kyllä ite potee paskaa innostajuutta, tuntee ettei kykene siihen hommaan. Ainoo aseeni siihen hommaan on sosiaalisuus. Muuten ei sitte paljoa pää kopassa mikää sano mitään. Ehkä se taas tästä.

Pöhpöh, en kyllä tiiä kuitenkaan mitä tekisin ilman koulua. Onpa siellä tämä yksi ystävys jonka kanssa on tosi luontevaa "parantaa maailmaa" eli puhua ja puhua ja puhua. Syntyy tosi hyviä keskusteluita. Ollaan lähtösin melko samanlaiselta pohjalta, mutta yksinäisyys silti kummasti kolkuttelee vierailulle, ilman syytä, tuntee olevansa yksin vaikkei olekaan? Ainaki on kaks kertaa viikossa jolloin on ihmisiä paljon ympärillä.

Toisaalta haluisin pois täältä tuppukylästä, mutta toisaalta, mitä mä oon jossain muualla?
Okei, koulu on Sipoossa, kaverit täällä missä mä nyt olen. Mutta mä haluaisin pohjoseen, Ouluun, se ois mahtia, varsinki tällai syksy aikaan sinne haluaa entistä enemmän. Uskon että siellä ois kyllä paljon parempaa ja helpompaa, en sitte kyllä tiedä.

Jeah, jauhan ja jauhan, turhuuksia, mutta sitä varten tää ilmeisesti on?
Mutta mikä parasta, käytiin ruokiksella mäkkärissä, hakemas spessuufädii hoho, ei kyl iha sovi mun suuhu tuo sana :D, mutta eräät sitä käyttää. Osa tietää. <- ensimmäinen hymiö tuolla, en tiä kannattaisko niitä täällä käyttää, sekottaa tekstiä, mut toisaalta nii.

Joo, se ois taas pitkästä aikaan semmottinen fiilis että sopis tuo Mariskan Rajaton elämänlaatuun. Muutamia pätkiä tuohon napsin, jou.

-kyl sä siihen pystyt, usko vain itseesi
jos tahto riittää keinot löytyy, nosta sun katseesi
pidä haaveistasi kiinni äläkä lannistu
ilman täyttä panosta et varmasti onnistu
ilmaiseksi ei tuu mikään, kaikella on hinta
valmistaudu kokemaan se mikä on pahinta
susta, pelkosi kun kohtaat, ekaksi se sattuu
toka, kolmas, neljäs, pikkuhiljaa siihen tottuu
toteuta sun omaa juttuu, muihin älä vertaa-

-tarkasta motiivis, ovatko ne feikit?
siinätapauksessa aikaa hukkaat jos sä leikit
kun sun asenne on nöyrä suuria tavoitat
oikoteitä pitkin menemällä tuskin voitat mitään
et saa periks antaa vaikka menis pieleen
elämä ei aina seuraa suunnitelmaas mieleen
paina: sullon mahdollisuus, kattona vain taivas
niin sano sekin tyyppi joka tiensä tähtiin raivas
toiset ei voisitä päättää missä sun rajat on
aidat on vain hämäystä, maailma on rajaton-

-rehellisenä oot kaunis, täydellinen tapaus
käytä hyväksesi kaikki se annettu vapaus
joka sullon hallussasi, etene pelotta
uneksi ja luota: haaveista voi tulla totta -

Väliinpitämätön bussikuski ja jumiutunut pohje.

Apuva, nyt se sitten taitaa iskeä. Nimittäin tämä paljon väitelty kaksoistutkinnon rankkuus. Tuossa ois kolme kurssia itsenäisesti suoritettavana tällä jaksolla. Amiksen puolella on niin vaativat kurssit ettei voi jäädä pois kyllä kerrassaan sitten yheltäkään. Vaikka tulee niitä poissaoloja pakostikin jossain vaiheessa. Äikkä vitonen, enkku kakkonen ja ruotsi kakkonen. Siinä onkin tekemistä.

Meinattiin tuossa koulusta lähtiessä myöhästyä bussista, ei voinut herra bussikuski sen vertaa jarruja kuluttaa että ois meijän poiminu koulun pysäkiltä kyytiin. Sitten juostiin niin kovaa ku kintuista vaan suinki sai vauhtia irti muutaman pysäkin päähän, johon bussi sitten tulikin. Kuski oli ku ei ois mittään tapahtunukkaan. On nyt sitten pohje aivan jumissa, hieman kyllä helpottanu jo, tuon pikasprintin jälkeen.

On tuo Sipoo sitte eriskummallinen paikka, tyttöjen vessassa oli keitottu villisti. Hais kuulemma viinalta ja pulloki löyty. Koululla piti olla myös villit naamiaiset huomenissa, mutta sittenpä tämä kunnan ihanaakin ihanampi vahtimestari ilmotti JO tänään ettei huominen sovikkaan hups vaan.
Sitten on tuo koulun vaksi vielä mukavampi. Oli tuossa parit luokkalaiset ajaneet hänen paikalleen (tai no, hänen ja hänen, nimeä ei ole, varattu kyltti vain) ja vaksi sitten tuli ja pisti oman Volvonsa poikittain näiden kahden auton perien eteen. Ja sitten nää luokkalaiset meni siitä sanomaan että jos herra ois hyvä ja siirtäis koslaansa niin käyttäyty tää vaksi varsin aikuismaisesti ja sanoi ettei siirrolle ole tarvetta. Noo, vaksi napattii mukaan koulutuspäällikön puheille ja kas kummasti Volvo siirty.

Jepjep, pitäis tästä lähteä laahustamaan kaverin uutta kämppää vilkasemassa ennen seukkarille menoa.

Kerronpa kyllä nyt tännekin tuosta perjantain aivan uskomattomasta sattumasta. Oltiin tuossa parin ystävän kanssa Forumissa Helsingissä ja sitten tuumittiin siinä rullaportaitten alapuolella että missähän sitä vois safkata tänään? Noo, minäpä sitten siinä nojasin ylöspäin rullaavan rullaportaan kaiteeseen ja naps, kaide nappas mut mukaansa. Kone jysähti ihan sekunnin murto-osaks paikalleen, mutta jatkoi sitten ilosesti ylöspäin hinaamistaan, minä mukana. Siinä sitten oikein fiksun näköisenä rullailin jonkun metrin matkan ylöspäin, alaspäin löntystelevien naisten tuijotusten alaisena. Joo, sitten siitä epätoivoisesti kipusin pois ja juoksin äkkiä alas. Eikä ees hävettäny!

Jep, mut nyt täytyy kyllä tehä lähtöä, on tuossa jo useemman päivän eräs henkilö pyörinyt päässä, ja toinen vielä siinä sivussa on jo pidemmän aikaa sekottanu päätä, vaikkakin mitä todennäkösemmin aivan syyttä. Joten, biisin pätkä lopussa ois vaikka sitten kummallekin, siirappista? Ehkä hieman, mutta vain todella hieman. Jatketaan tuolla Pariisin Kevään sanotuksella.

-Sä oot toisesta maailmasta
Jostain paljon kauniimmasta
Sanot: "Hei oli hauska nähdä" ja palaat -

Pariisin Kevät-Toisesta Maailmasta

Se ois eka nyt.

Ääh, Marsa pakotti melkein mut tänne. Onhan se tietty kiva kirjottaa ja tarinoida jonnekki, vaikkei kukaan lukiskaan.

Tosi jees et koulu alko taas, tuo työharjottelu oli tietty kans tosi kiva, mut koulussa on sitä olo aikaaki, ei tarvi koko aika pinkoo sinne tänne. Ja vihdoin taas tuntuu kuuluvansa johkii. Oli nii pirun yksinäistä kun pääs töistäki niin myöhään.

Nii no, en sitte tiä kuinka innokkaasti tänne jaksaisin vuodattaa, mutta hyvä alkupa tämäkin. Eikä sitä aina vuodattaa tarvi.
Asiasta kyllä ny lusikkaan sen verran että on kyllä tajuttoman nopeeta toimintaa Jameralla, tilasin tuossa ruotsin kirjan eilen illalla, joskus alkuillasta ja se kolahti postilooraa jo tänään. Vikkeliä kavereita siellä. Ja jaksan olla kyl ylpee tosta lukioruotsin ykköskurssin numerosta :E Kasin pamautin siitä sitten, vaikka luinkin vaan nelisen kappaletta kirjasta. Amispohja jelppii aika paljon. Nyt otin taas itsenäisesti tuon kakkoskurssin ja nyt pääse koulusta aikasemmin ku töistä nii ehkä saisin enemmän aikaseks tuon lukemisen kanssa. Mielenkiintoa olis tosi paljon, innokkuutta ja motivaatiota vaan lisää. Joku siinä ruotsin kielessä vaan on, joka iskee enkkua enemmän. Harmittaa ettei yläasteella ollu semmosta intoa. Tykkäsin kyllä silloinkin ja alotin ekan kurssin vai olikos silloin vielä ees kursseja mutta kuitenkin, tästä ihka ekasta ruotsin kurssista seiskalla sain ysin. Siitä se sitte lähtiki taidokkaasti laskemaan sinne seiskaan. Ja pysykin siellä, kunnes tuli valtakunnallinen ja sain kasin siitä sitte. Pitäs saada se ruotsi kirjotettua ylppäreissä, ei sillai kyllä pelota, mutta mikähän mahtaa olla enkun kohtalo.

Äikän kurssille huomenna, sit on vielä joku neljä tai viis kurssia äikkää käymättä ja sit ois kirjotukset eessä, jos kävis tänä vuonna pari kurssia itsenäisesti, nii vois kirjottaa vaikka jo (tai siis "jo") ens syksynä, mutta saas nähä miten tässä eteneepi.

Ois tuo kitara tuolla nurkassa huutamassa "soita mua, harjottele, ehkä susta vielä joskus tulee ees jonku luokan kitaristi!" mut tää dataus sujuu paljo kätevämmin. Pyyh, sitäkin haluisin oppia oikeesti soittamaan, osaan sentää jo adventtilaulun "Ken aasilla ratsastaa..", tosin tempo on hitaampi ku vanhainkodin latotansseissa. Pöhhöh.

Outoa ajatella että ainaki yks kaveri tätä tulee (ehkä jos se jaksaa kiinnostua) tätä lukemaan, tosin eipä hänellä taida kovin monta kaveria ole omaansa lukenut, siis sillattii et tietää suunnilleen ketä tyyppejä hän tarkottaa.

Mutta joo, jos nyt lopettelisin, hoho, kissa loikkas pystyyn ja alko lätkiä tota koneen hiirtä tassuilla, ei oo ennen tollasta tehny. Jatko matkaansa ku ei mitää ois tapahtunukkaa. Ehkä se kaipaa huomiota. Aattelin lisäillä näitten merkintöjen loppuun aina biisien sanoja fiiliksen mukaan. Mutta nyt pienoinen mainos Pariisin Keväästä, yhden miehen yhtye, mahti äänimaailma http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewprofile&friendid=208491508 <--- linkkiä myspace sivuille, kuunnelkaapa erityisesti Pikku Huopalahti.

Ohho, ny toi katti vasta villiintyki, äiti tuli puhumaan, ni katti hyppäs tähä näppistasolle ja näppäimistön päälle, tulipa sitten uutta ulottuvuutta kirjotuksiin.

Jep ja nyt se biisin pätkä.

-Minä en unohda sinua koskaan
Vaikka en muistaisi omaa nimeäni
Sinä saatat olla yksi noista ohikulkijoista
Joka sylkäisee vasten kasvojani -

Pariisin Kevät-Meteoriitti