Nyt ois taas tän viikon työt tehty. Huima yks vuoro, mut palkkaa tuli ainaki 60 euroo. Flunssa puskee päälle, kuhan se ei pahene ens viikon aikana, sit on vikalla viikolla viiden päivän työputki. Joka meinaa sitä etten pääse seukkarille kumpanakaan päivänä, en omista myöskään vapaa-aikaa näinä päivinä. Aamulla seittämältä rämpimään bussipysäkille, ja pääsen kotia sitte puol kymmene illalla. Okei, oonha mä joskus menny torstaisin suoraa seukkarille koulusta, mut se ei vastaa ihan samaa. Lupaan olla kuolleempi ku koskaan ton viikon jälkeen, mutta lupaan olla rikkaampi ku koskaan ens palkkapäivänä. Palkasta puheenollen, kävin tossa eilen Helsingissä kaverin kanssa, shoppaamassa, mun oli tarkotus ostaa ens palkasta miniläppäri, no käytiin sitten Veikon koneella bongaamassa koneita, noo, siinä oli sitte 299 hintaan kone, ja kaveri sano sitte "nyt kyllä ostat ton, on siinä nii hyvä tarjous" no olihan mulla rahaa jopa hiukan päälle 100 euroo. Ja kaveri sano että lainaa vaikka sen summan jos ei muuta. Ja näin mulla on tää kone ny sitte.
En jaksais kattoo keittoomista täällä kotopuolessa, voishan sitä aina paeta isälle, muttei sielläkää kovin kauaa olla selvinpäin. No mutta, kestettävä on, ei auta itkee tämmösiä.
Huomiseks pitäis olla taas kasapäin enkun tehtäviä, mutten löydä ees tehtävälappua.
Sit ois myös äikän essee kirjotettavana tuosta Stephen Kingin Eksyneiden Jumala kirjasta, oli kyllä hyvä kirja, mut lopulta ois oottanu enemmän. Haluisin sammuttaa nyt ton Voicen ja laittaa radion päälle, mut se vois olla turhan rankkaa. Mut kaipa se täytyy tehä, ei jaksais kuunnella tota sontaa. No nyt sieltä tulee Apulannan haastattelu, se siitä sonnasta sitten. No ny onYlex päällä. Muttapa, nyt alko unettaan, ja tuntuu et kuumekki nousis eli harkitaan päikkäreitä.
Iwill be back, när jag har nånting att säga. Jos yrittäis nukkuu tän Ylex:n tahdissa.
Loppuun hieman uutta Britney Spearsia. Positiivissa tunnelmissa eteenpäin.
-You don't like me, I don't like you, it don't matter
Only difference, you still listen, I don't have to
In one ear and out the other, I don't need you
Your words don't stick, I ain't perfect, but you ain't either-
Britney Spears-Kill The Lights
lauantai 17. tammikuuta 2009
torstai 8. tammikuuta 2009
But you won't take away my pride
Pikku hiljaa se täyttyy, hitaasti se saa syitä olla täydempi, mutta eipä sieltä koskaan mikään vähene, jossain vaiheessa tulee yli. Ja se joku on mitta se. Ihmisten käyttäytyminen pistää kiehumaan, eikä vain yhden, vaan usemman. Koulussa, kotona, seukkarilla, kaikkialla.
Tänäänpä oli innostajissa semmottista että sait valita kaks ihmistä jotka päätti mihin näihin viidestä kuulun. Eli vaihtoehtoina 1.Hiljainen, syrjään vetäytyvä, näkymätön 2. Menestykseen pyrkivä sankari 3. Kaikkien lemmikki, ilopilleri 4. Joku kapinoivaan liittyvä 5. Liian vastuuntuntoinen.
Vitoseen mut sitte valittiin. Ja se mitä meijän "liian vastuuntuntoisten" pitäs saada on vapautta sun muuta. Eihän siis ihmistä voi ton perusteella tuomita, olemaan vaan yhtä kastia, mutta kyllä mä tiiän itteni olevan semmottinen kuuntelevakin, vaikka ittestäni puhun aika paljolti. Mutta se vapaus. Se on vaan se mitä oikeesti nyt tarviin. Tuossa yks innostaja muutti Järvenpäähän ja tänään sano "Haluun takasin tänne, mulla on ikävä tätä paikkaa", totesin siinä sitte että poisha täältä haluu ku kaikki (itteni mukaanlukien) jauhaa semmosta paskaa että. Ja perusteluna tuli takasin "no siks just mä tänne haluunki, ei Jäkessä voi puhua kellekkään paskaa". Niin se vapaus. Ois tosiaan mahtia. Oisko mitään parempaa ku kaupunki jossain kaukana, ei mitää koulua jota käydä vanhoilla seuduilla, vaan uus työpaikka, asunto ja elämä eessä. Oisko mitään parempaa? Tietysti säästäis parhaimmat ystävät, mutta nekin jäis sinne vanhaan elämään asustelemaan, ja näkis niitä sitten aina silloin tällöin, jolloin parhaus vaan ylenee.
Sitä saa tosin oottaa vielä muutaman vuoden. Mutta täytyy tyytyä tähän tilanteeseen, jossa siis mua pidetään _yltiötyhmänä_, vaikkei sitä suoraan sanotakkaan, mutta puhutaan siihen malliin. Koulussa jossa on mahtiporukkaa, entistä mahdimpaa, tutustuminen syvemmin kannattaa. Kodissa jossa asiat menee alkoholin astuessa kuvioon aivan päin persettä, mutta se on hyvin peitettävissä. Ja usein havahdun siihen tilanteeseen jolloin päällimäinen kysymys mielessä on "VITTU MITÄ PASKAA, tai SIIS MITÄHÄN VITTUA tai EN OLE AIVAN IDIOOTTI. Anteeksi painosanat.
Huomenna ois kuitenki hammaslääkäri ja töihinki tulee joku työterveyslääkäri jota pitäs käydä treffaamassa myös. Sitte mummille tai no kohti Järvenpäätä ylipäätään, serkkua nään taas mitä luultavammin luulisin. Mutta ens viikolla koittaa palkkapäivä ja shoppailua Helsingissä jee.
Mutta loppuun sopiikin tästä paljon puhutusta elokuvasta "Twilight-Houkutus", vaikka arvostelua on tullu laidasta laitaan niin täytyy se varmaan kattoa, niin siis kyseisen leffan soundtrackilta löytyvä Tenneseeläisen Paramore yhtyeen uusin hittibiisi Decode ja pätkä siitä. Lauserakenteet ovat selvästi alaani, kuten edellisestä lauseesta huomaa. Mutta näihin kuviin näihin tunnelmiin, Thouni, sijaintipaikka tuntematon.
-How can I decide what's right
When you're clouding up my mind?
I can't win
You're losing sight
All the time-
Paramore-Decode
Tänäänpä oli innostajissa semmottista että sait valita kaks ihmistä jotka päätti mihin näihin viidestä kuulun. Eli vaihtoehtoina 1.Hiljainen, syrjään vetäytyvä, näkymätön 2. Menestykseen pyrkivä sankari 3. Kaikkien lemmikki, ilopilleri 4. Joku kapinoivaan liittyvä 5. Liian vastuuntuntoinen.
Vitoseen mut sitte valittiin. Ja se mitä meijän "liian vastuuntuntoisten" pitäs saada on vapautta sun muuta. Eihän siis ihmistä voi ton perusteella tuomita, olemaan vaan yhtä kastia, mutta kyllä mä tiiän itteni olevan semmottinen kuuntelevakin, vaikka ittestäni puhun aika paljolti. Mutta se vapaus. Se on vaan se mitä oikeesti nyt tarviin. Tuossa yks innostaja muutti Järvenpäähän ja tänään sano "Haluun takasin tänne, mulla on ikävä tätä paikkaa", totesin siinä sitte että poisha täältä haluu ku kaikki (itteni mukaanlukien) jauhaa semmosta paskaa että. Ja perusteluna tuli takasin "no siks just mä tänne haluunki, ei Jäkessä voi puhua kellekkään paskaa". Niin se vapaus. Ois tosiaan mahtia. Oisko mitään parempaa ku kaupunki jossain kaukana, ei mitää koulua jota käydä vanhoilla seuduilla, vaan uus työpaikka, asunto ja elämä eessä. Oisko mitään parempaa? Tietysti säästäis parhaimmat ystävät, mutta nekin jäis sinne vanhaan elämään asustelemaan, ja näkis niitä sitten aina silloin tällöin, jolloin parhaus vaan ylenee.
Sitä saa tosin oottaa vielä muutaman vuoden. Mutta täytyy tyytyä tähän tilanteeseen, jossa siis mua pidetään _yltiötyhmänä_, vaikkei sitä suoraan sanotakkaan, mutta puhutaan siihen malliin. Koulussa jossa on mahtiporukkaa, entistä mahdimpaa, tutustuminen syvemmin kannattaa. Kodissa jossa asiat menee alkoholin astuessa kuvioon aivan päin persettä, mutta se on hyvin peitettävissä. Ja usein havahdun siihen tilanteeseen jolloin päällimäinen kysymys mielessä on "VITTU MITÄ PASKAA, tai SIIS MITÄHÄN VITTUA tai EN OLE AIVAN IDIOOTTI. Anteeksi painosanat.
Huomenna ois kuitenki hammaslääkäri ja töihinki tulee joku työterveyslääkäri jota pitäs käydä treffaamassa myös. Sitte mummille tai no kohti Järvenpäätä ylipäätään, serkkua nään taas mitä luultavammin luulisin. Mutta ens viikolla koittaa palkkapäivä ja shoppailua Helsingissä jee.
Mutta loppuun sopiikin tästä paljon puhutusta elokuvasta "Twilight-Houkutus", vaikka arvostelua on tullu laidasta laitaan niin täytyy se varmaan kattoa, niin siis kyseisen leffan soundtrackilta löytyvä Tenneseeläisen Paramore yhtyeen uusin hittibiisi Decode ja pätkä siitä. Lauserakenteet ovat selvästi alaani, kuten edellisestä lauseesta huomaa. Mutta näihin kuviin näihin tunnelmiin, Thouni, sijaintipaikka tuntematon.
-How can I decide what's right
When you're clouding up my mind?
I can't win
You're losing sight
All the time-
Paramore-Decode
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Now you see you’ve spent it all on me!
No nyt mut on sitte kynitty, ehkä tuli sentin liian lyhyeks, hiukset siis. Mutta kyllähän nuo tuosta kasvaa ja se välitila on se paras hetki jolloin hiukset on täydelliset. Sitä siis odotellessa.
Pitäs varmaan hieman kopioida tuota Marsaa ja kertoo hiukkasen viimevuoden kohokohdista ja ehkä myös niistä ei niin hyvistä hetkistä.
Hmm, no aikalaisesti vuoden alussa myyntiin pamahti Nightwishin keikalle liput, myynnin alkamista ootin innolla, pelko oli suuri että ne loppuu heti kättelyssä (joka oli siis turha pelko), sain sitten tunnilta hieman vapaata ja matkasin kohti yläkertaa koneelle ja sain kuin sainkin tilattua lipun jonka sai heti varausnumeron avulla käydä hakemassa ärrältä, jossa se siis tulostettiin.
Sitten alko se jumalaton odotus.
No, mitähän sitten, keväämmällä elämän pisin suhde otti ja katkes, no sitä tuli pariin kertaan yritettyä pelastaa mutta parempi näin ystävyksinä. Hmm, mitähän keväällä muuta, ei millään oikein jaksais muistaa. No ainakin huhti-toukokuun maissa oli innostajaleiri taas. Ellei se ollu jopa maaliskuun puolella, mutta mutta, pääsinpä siellä tai no melkein jouduin eräiden ihanuuksien kanssa samaan huoneeseen, oli sitten ehkä elämäni tuskallisin viikonloppu, näin sukukalleuksia ihan koko elämäni eestä sinä viikonloppuna. Mutta leiri oli mahti kaikin puolin muuten.
Kesä oli tosi laimee, ei töitä, muutenki liikaa olemista ja syömistä. Mutta 9 päivää kesästä oli parasta aikaa koko vuonna. Nimittäin 29.6. se kauan odotettu Nightwishin keikka, kaikkine jonotuksineen, ja noinkin viikon, kaheksan päivää kestävä ripari, joka oli melkeinpä parempi ku omakaan, tosin ei sais vertailla, mutta kyllä se aikalailla yliveto oli. Kiitos lähinnä mahtileiriläisille ja innostajaporukalle. Tai no kaikelle, ohjaajille ja leiripaikka oli aikamoine unelma! Kesä meni siis lähinnä muiden juopottelua katellessa ja niin, siinähän se kesä sitte oli. Paitsi ostin myös kitaran, jota en _vieläkään_osaa kovin taidokkaasti rämpyttää.
Sitte koulun penkille, tutor hommat heti alkuun, ja omalle luokallekki tuli muutamia uusia mutta siis niin, tutoroidessa kulu tuo alku. Olipa meillä elämää ihanempi maikka joka onneks sai potkut kun niin ammattitaidoton oli. Sitte oliki jo työharjottelu jossa loistin :D ja nyt tosiaan on se työpaikka sen ansiosta alla. Niin ja viimesimpänä täällä itketty asia kun nuo välit sano poks eikä oo korjautu edelleenkään.
mutta siis.
pientä top-listaa
1. Keikkkkkka (ylivoimasesti parasta)
2. Ripari (innostajana siis)
3. Koulun alku, samalla alko myös melkeinpä innostajat ja seukkaritoiminta muutenkii.
4. Kyllä tähän täytyy pistää kuitenki, kesällä tapahtuneet skootteriajelut öisin ja päivisin erään entisen ystävyksen kans, ne oli kyl ylivetoja
5. Ja koska Sipoo on yksinkertasesti paras, nii laitetaanpa tähän Sibbo :D
Jeps, mutta nyt on uusi vuosi tulossa, ja hyvältä vaikuttaaki. Töitä koko kevät, työharjottelu vikassa jaksossa (saas nähä jos jäis vaikka koulun penkille sen ajaks.) Kesä tulee olee aika yltiöhuippu pientä reissua pohjoseen luvassa, ja taitaa olla viimenen ripariki innostajana tulossa, urani loppuu sitten.
Hmm, töitä vähän lisää kesällä. Niin ja mahdollisesti ajokortti ellen törsää kaikkia palkkoja, vaikka oon jo nyt kuolannu netistä kaikkee elektroniikkaa.Hmm, mahdollisesti jos löytyy kämppä alle niin oma kämppäkin vielä, eli siis oman elämän pystytys vuosi tulossa.
Nyt pitäs löytyä joku mahtibiisi tähän loppuun. Hoho, löyty.
Tän vuoden mullistavimpia musiikkilöytöjä on kyllä bändi nimeltään The Ting Tings. Bändi jakaa tosi paljon mielipiteitä, koska helposti sen luokittelee roskaks, mutta sitä se ei tosiaan ole. Tai no, jokaisella makunsa.
Mutta nyt on kyllä pakko laittaa linkki. Eli siis bändi edustaa lähinnä indie- sekä elektropoppia, tässä myös huomaa musiikkimakuni laajuuden.
Mut kyl nostaa sen verran mielialaa nuo tingssien biisit. Mutta se linkki siis http://www.youtube.com/watch?v=6UX0p7uAW2s&feature=PlayList&p=F3EED3C2555EE5B4&index=3 on tuommottinen, käykää kurkkaamassa, oon varma että noinkin kolme neljästä ei tykkää bändistä. Ellei jopa yheksän kymmenestä.
Ja loppuun siis ihka ensimmäisestä mun kuulemasta tingssien biisistä pätkä.
Pitäs varmaan hieman kopioida tuota Marsaa ja kertoo hiukkasen viimevuoden kohokohdista ja ehkä myös niistä ei niin hyvistä hetkistä.
Hmm, no aikalaisesti vuoden alussa myyntiin pamahti Nightwishin keikalle liput, myynnin alkamista ootin innolla, pelko oli suuri että ne loppuu heti kättelyssä (joka oli siis turha pelko), sain sitten tunnilta hieman vapaata ja matkasin kohti yläkertaa koneelle ja sain kuin sainkin tilattua lipun jonka sai heti varausnumeron avulla käydä hakemassa ärrältä, jossa se siis tulostettiin.
Sitten alko se jumalaton odotus.
No, mitähän sitten, keväämmällä elämän pisin suhde otti ja katkes, no sitä tuli pariin kertaan yritettyä pelastaa mutta parempi näin ystävyksinä. Hmm, mitähän keväällä muuta, ei millään oikein jaksais muistaa. No ainakin huhti-toukokuun maissa oli innostajaleiri taas. Ellei se ollu jopa maaliskuun puolella, mutta mutta, pääsinpä siellä tai no melkein jouduin eräiden ihanuuksien kanssa samaan huoneeseen, oli sitten ehkä elämäni tuskallisin viikonloppu, näin sukukalleuksia ihan koko elämäni eestä sinä viikonloppuna. Mutta leiri oli mahti kaikin puolin muuten.
Kesä oli tosi laimee, ei töitä, muutenki liikaa olemista ja syömistä. Mutta 9 päivää kesästä oli parasta aikaa koko vuonna. Nimittäin 29.6. se kauan odotettu Nightwishin keikka, kaikkine jonotuksineen, ja noinkin viikon, kaheksan päivää kestävä ripari, joka oli melkeinpä parempi ku omakaan, tosin ei sais vertailla, mutta kyllä se aikalailla yliveto oli. Kiitos lähinnä mahtileiriläisille ja innostajaporukalle. Tai no kaikelle, ohjaajille ja leiripaikka oli aikamoine unelma! Kesä meni siis lähinnä muiden juopottelua katellessa ja niin, siinähän se kesä sitte oli. Paitsi ostin myös kitaran, jota en _vieläkään_osaa kovin taidokkaasti rämpyttää.
Sitte koulun penkille, tutor hommat heti alkuun, ja omalle luokallekki tuli muutamia uusia mutta siis niin, tutoroidessa kulu tuo alku. Olipa meillä elämää ihanempi maikka joka onneks sai potkut kun niin ammattitaidoton oli. Sitte oliki jo työharjottelu jossa loistin :D ja nyt tosiaan on se työpaikka sen ansiosta alla. Niin ja viimesimpänä täällä itketty asia kun nuo välit sano poks eikä oo korjautu edelleenkään.
mutta siis.
pientä top-listaa
1. Keikkkkkka (ylivoimasesti parasta)
2. Ripari (innostajana siis)
3. Koulun alku, samalla alko myös melkeinpä innostajat ja seukkaritoiminta muutenkii.
4. Kyllä tähän täytyy pistää kuitenki, kesällä tapahtuneet skootteriajelut öisin ja päivisin erään entisen ystävyksen kans, ne oli kyl ylivetoja
5. Ja koska Sipoo on yksinkertasesti paras, nii laitetaanpa tähän Sibbo :D
Jeps, mutta nyt on uusi vuosi tulossa, ja hyvältä vaikuttaaki. Töitä koko kevät, työharjottelu vikassa jaksossa (saas nähä jos jäis vaikka koulun penkille sen ajaks.) Kesä tulee olee aika yltiöhuippu pientä reissua pohjoseen luvassa, ja taitaa olla viimenen ripariki innostajana tulossa, urani loppuu sitten.
Hmm, töitä vähän lisää kesällä. Niin ja mahdollisesti ajokortti ellen törsää kaikkia palkkoja, vaikka oon jo nyt kuolannu netistä kaikkee elektroniikkaa.Hmm, mahdollisesti jos löytyy kämppä alle niin oma kämppäkin vielä, eli siis oman elämän pystytys vuosi tulossa.
Nyt pitäs löytyä joku mahtibiisi tähän loppuun. Hoho, löyty.
Tän vuoden mullistavimpia musiikkilöytöjä on kyllä bändi nimeltään The Ting Tings. Bändi jakaa tosi paljon mielipiteitä, koska helposti sen luokittelee roskaks, mutta sitä se ei tosiaan ole. Tai no, jokaisella makunsa.
Mutta nyt on kyllä pakko laittaa linkki. Eli siis bändi edustaa lähinnä indie- sekä elektropoppia, tässä myös huomaa musiikkimakuni laajuuden.
Mut kyl nostaa sen verran mielialaa nuo tingssien biisit. Mutta se linkki siis http://www.youtube.com/watch?v=6UX0p7uAW2s&feature=PlayList&p=F3EED3C2555EE5B4&index=3 on tuommottinen, käykää kurkkaamassa, oon varma että noinkin kolme neljästä ei tykkää bändistä. Ellei jopa yheksän kymmenestä.
Ja loppuun siis ihka ensimmäisestä mun kuulemasta tingssien biisistä pätkä.
-Fed up with your indigestion
Swallow words one by one
Your folks got high at a quarter to five
Don’t you feel you’re growing up undone-
The Ting Tings - Great Dj
torstai 1. tammikuuta 2009
Sibbo.Sibbo.Sibbo.Sibbo.Sibbo.Sibbo.
Oli aivan älyttömän mukavaa eilen kyllä. Edellee Sipoo todistaa parhauttaan,
sen huomas jo kesällä. Jotenki ku siellä pyörii nii voi olla vaan, sillattii, vaikee selittää
mut saa olla just ku on, ja millanen on, on vaan tosi hyvä olla, en sitte tiä mikä kotikunnasta tekee semmosen ettei oo semmosta oloo oikein koskaan. Niin, tuo olo jäi myös eiliseltä. Nyt on kauheen tyhjää, jotenki. Oli vaan älyttömän mahti porukka, niin kutsutut ku ei kutsututki. On jotenki onnellinen ja sit surullinen? Vaikkei oikeestaan oo syytä. Ei vaan haluu olla kotona.
Mutta nyt kai on löytyny semmonen paikka ja seura (vaikka vaihteleva oliki) jonka kanssa vois olla ties kuinka ja kauan. Suunniteltiin tossa jo et muutetaan kaikki kymmenen (jos oikeen laskin) muutettais asuu sinne, tai jossei asuttais aina yhessä ni biletettäis kaikki viikonloput ainakii.
Kaikki oli iha kuolleita ja mentii pesee hampaita, ni ku ois niinku normisti lähetty nukkuu ni jäätii kaikki vaa hengailemaa porealtaalle (tai siis sen reunalle). Ääh, emmä tiä, mut on vaan niin loistofiilis et hehkuttelen. Mutta viihdyin, viihtyisin edelleen.
Niin ja sitten kaikkien kiinnostusaihe työt <3 Oli varsin hauskaa laskee patukoita ja kuukautissuojia. 30.pvä pääsin tosiaa yheltätoista kotiin, Suski viel heitti ni ei tarvinnu kävellä. Noo, nukkua yritin, muttei uni tullu vasta ku siinä yhen maissa ja herätyskello soi neljältä.
Sit inventaario saatii tehdyks ja luulin pääseväni kotii siinä kymmenen yhentoista maissa ja pomo sitten sano et pistin sun vuoron kestää yhteen asti "pääset sitte nukkumaan et jaksa riehuu koko yön". Ois vaan tienny et kyyti Sibboon lähti kolmelta. No kotiin sitte ja pakkailin ja datasin siinä ja sit Siwan kautta bussipysäkille (ostin beeteeweeee 14 bb-colaa :D ku oli hyvä tarjous) Nii ja sitten sinne Sipooseen. Talo muuten sijaitsi aikasen tosi lähellä Helsingin uutta rajaa, ellei ollu iha Helsingin puolella, kun nythän se Sipoon osa Helsingille siirty.
Niinpä niin, sittenpä pomo tossa äsken soitteli että jos tulisin huomenna töihin, no täytyy sitä sitte mennä. Ehkä myös lauantaina. Se siitä talvilomasta, mut ei parane ny valittaa kun niitä töitä oikeesti on. Ja rahaa tulee nii et perse repee. Pahoittelen kielenkäyttöä.
Ahoi! Oon aivan sekasin tosta Within Temptationin levystä, se on maailmanparastahuippulaatua, Ice Queen on aivan ylitsepääsemättömän hyvä, siitä toi ahoi!Sharon huutaa biisin alussa nooooin. Hollanti kuulostaa kyllä aivan hullulta, mutta eipä sen väliä.
Mutta jos nyt lopettelis, koittas kohta mennä nukkuu.
Loppuun Ice Queenia, ilman merkityksiä.
Oli aivan älyttömän mukavaa eilen kyllä. Edellee Sipoo todistaa parhauttaan,
sen huomas jo kesällä. Jotenki ku siellä pyörii nii voi olla vaan, sillattii, vaikee selittää
mut saa olla just ku on, ja millanen on, on vaan tosi hyvä olla, en sitte tiä mikä kotikunnasta tekee semmosen ettei oo semmosta oloo oikein koskaan. Niin, tuo olo jäi myös eiliseltä. Nyt on kauheen tyhjää, jotenki. Oli vaan älyttömän mahti porukka, niin kutsutut ku ei kutsututki. On jotenki onnellinen ja sit surullinen? Vaikkei oikeestaan oo syytä. Ei vaan haluu olla kotona.
Mutta nyt kai on löytyny semmonen paikka ja seura (vaikka vaihteleva oliki) jonka kanssa vois olla ties kuinka ja kauan. Suunniteltiin tossa jo et muutetaan kaikki kymmenen (jos oikeen laskin) muutettais asuu sinne, tai jossei asuttais aina yhessä ni biletettäis kaikki viikonloput ainakii.
Kaikki oli iha kuolleita ja mentii pesee hampaita, ni ku ois niinku normisti lähetty nukkuu ni jäätii kaikki vaa hengailemaa porealtaalle (tai siis sen reunalle). Ääh, emmä tiä, mut on vaan niin loistofiilis et hehkuttelen. Mutta viihdyin, viihtyisin edelleen.
Niin ja sitten kaikkien kiinnostusaihe työt <3 Oli varsin hauskaa laskee patukoita ja kuukautissuojia. 30.pvä pääsin tosiaa yheltätoista kotiin, Suski viel heitti ni ei tarvinnu kävellä. Noo, nukkua yritin, muttei uni tullu vasta ku siinä yhen maissa ja herätyskello soi neljältä.
Sit inventaario saatii tehdyks ja luulin pääseväni kotii siinä kymmenen yhentoista maissa ja pomo sitten sano et pistin sun vuoron kestää yhteen asti "pääset sitte nukkumaan et jaksa riehuu koko yön". Ois vaan tienny et kyyti Sibboon lähti kolmelta. No kotiin sitte ja pakkailin ja datasin siinä ja sit Siwan kautta bussipysäkille (ostin beeteeweeee 14 bb-colaa :D ku oli hyvä tarjous) Nii ja sitten sinne Sipooseen. Talo muuten sijaitsi aikasen tosi lähellä Helsingin uutta rajaa, ellei ollu iha Helsingin puolella, kun nythän se Sipoon osa Helsingille siirty.
Niinpä niin, sittenpä pomo tossa äsken soitteli että jos tulisin huomenna töihin, no täytyy sitä sitte mennä. Ehkä myös lauantaina. Se siitä talvilomasta, mut ei parane ny valittaa kun niitä töitä oikeesti on. Ja rahaa tulee nii et perse repee. Pahoittelen kielenkäyttöä.
Ahoi! Oon aivan sekasin tosta Within Temptationin levystä, se on maailmanparastahuippulaatua, Ice Queen on aivan ylitsepääsemättömän hyvä, siitä toi ahoi!Sharon huutaa biisin alussa nooooin. Hollanti kuulostaa kyllä aivan hullulta, mutta eipä sen väliä.
Mutta jos nyt lopettelis, koittas kohta mennä nukkuu.
Loppuun Ice Queenia, ilman merkityksiä.
When leaves have fallen
And skies turned to grey
The night keeps on closing in on the day
A nightingale sings his song of farewell
You better hide for her freezing hell
Within Temptation-Ice Queen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
