Jag byggde upp dig bit för bit, igen

Pitkulaisen tauon jälkeen ajattelin palata aalloille. Tää syksy on mennyt kyllä ihan erilailla kuin aikasemmat, ja uusia juttuja on sadellut aikalaisesti. Tarkoitus aloittaa kirjottaminen jälleen on ollu mielessä jo pidemmän aikaa ja sitä varten oonkin jo editoinut vanhoja tekstejä, ettei tarvi ihan puhtaalta pöytäseltä alottaa. 

Kohta on joulu, jos ois paljon rahaa vois viettää sen jossain muualla kun perhepiirissä, meinasin paeta Ruotsiin, tosin laivalla, eli siis risteilylle, mut jouluhinnat per henkilö lähentelee satasta, nii tosiaan, täytys olla rikas. Mutta haluaisin lahjoja, mutta joulupukki kuitenki taas pissii silmään ja viillettää poroillaan karkuun ja antaa lahjaks vaan villasukat. Jos säästäisin pakorahat, niin voisin ostaa ittelleni Kentin Röd albumin, sitten sen viime jouluna saamatta jääny Kent boxi ja sit vielä lippu niitten keikalle. Sittenpä ois joulu pelastettu. 

Mutta ennen tota vuoden ylimainostettua kuukautta ois vielä pari tapahtumaa. Ensinnäkin jatkis, viimestä viedään, parhaimmalla porukalla. Heti seuraavana päivänä oottelee Paramoren keikka, ei taida olla sekään ihan loppuun asti mietitty, että pääsisin aamulla livahtamaan kotiin, skippaisin kirkon, pääsisin suihkuun ja sitten kiireesti Jäähallille. Saatiin kenttäpaikat, joten ois tarkotus tykittää eturiviin, mutta uskollisimmat kuitenki on siellä yötä jonottamassa. Täytynee siis käyttää kyynärpäätä ja tätä elopainoa hyväkseen eturivipaikan turvaamiseks. 

Kesällä kävin siis viimesen riparin innostajana, tarkotuksena oli lopettaa lähinnä siks, että sais jotain muuta aikaseks. Noh, kesän jälkeen sitä jotain muuta ei tuntunu tulevan. Tosin, toukokuussa sain tietää pääseväni Kreikkaan kuukaudeks työharjotteluun, joten siis päätin jättää kaikki suunnitelmat tapahtuvaks tän kyseisen kuukauden jälkeen. 

Ensimmäinen jakso meni melkosen vikkelään, ja lokakuu läheni lähenemistään. Matkasta en tienny kovin paljoa, lähinnä pari kertaa ehin nähdä matkaseuran, elikkäs kolme Keravalta tulevaa tyttöä, no näillä kahella kerralla ei oikein saanu selkoa, että mimmosia ne pohjimmiltaan sitten onkaan. Rokotuksia, uus passi, matkalaukun hankinta, uusien vaatteiden ostelua, töiden lopettaminen, nuo kuulu matkavalmisteluihin, kaiken muun sälän lisäks. 

Matka kuitenkin meni yltiöhyvin, tosi nopeesti, ja kyllä, tytöt oli mahteja. Tarkotus (tervetuloa taas unelmoinninmaailmaan) ois lähteä ens syksynä samaiseks kuukaudeks takasin Rethymnoniin, työnantaja sano "kun tuut takas niin täällä on töitä". Työskentelin siis ravintolassa, ja samassa kompleksissa toimi majotuspalvelu, eli yläkerrasta löytyy edukkaita huoneita väliaikaismajotukseen. Kaupunki joka ei pahemmin rauhottunu niin yöllä ku päivälläkään, paitsi sunnuntait kyllä vetäs kadut tyhjäks. 

Palatessa Suomeen, ilma oli ehtiny viilentyä sairaan paljon. Ja koska Rethymnonista ei löytyny mäkkäriä, täyty heti suunnistaa Kampin mäkkäriin ostamaan juustohamppareita. Ja heti toisena kohteena Forumin h&m ja sieltä parhain kaulaliina 5 eurolla. Nykysin en kyllä tiiä tuon kaulaliinan elinpaikkaa, se hävis jonnekkin mystisesti. Niin, sitten ennen matkaa en saanu mistään toimistotyöharjottelupaikkaa marraskuulle, joten vaihdoin kevään aspaharjottelun ja tän syksyn toimistoharjottelun paikkaa, ja hyväks luin aspaharjottelun Sale hommilla. Joka siis tarkoittaa vapaata marraskuuta. 

Nyt mennään jo pitkällä tuota marraskuuta, lomailua jäljellä noinki viikko. Puoltoista kenties. Mun sisäinen kirjottaja huutaa koko aika "Mitä paskaa, opettele kirjottamaan asiaa" Niin siis treenaamista ois tän suhteen. Mutta niin, tossa sitten reissun jälkeen taisteltiin äidin kanssa, lähinnä silloin kun se oli viettänyt laatuiltaa pubissa. Ja jälleen tuli ilmi syytökset ties ja vaikka mistä ja väkivaltaakin siinä ohessa sai kokea. No kuulostaapa rajulta. Mutta niin, konfliktin jälkeen surffailin iskälle, ihan vaan piipahtamaan ja ku tilauksesta nää ehdotti että muuttaisin tänne Järvenpäähän, että saisin oman huoneen täältä. Eli täällä sitä ny ollaan, pois Pornaisten piireistä, ei kylläkään ihan kokonaan, mutta aika paljolti. 

Ei mutta tää oli tämmöttinen comeback merkintä. Ehkä mä kerron jotain syvällisempiä tässä joskus. Mutta koska oon Kent koukussa, niin, jottei vanhat tavat ihan jäis niin loppuun joku biisi. Arvatenkin Kentiltä. Kent julkas uuden albumin nimeltään Röd, joka tosiaan sisältää edeltäjänsä Tillbaka Till Samtidenin kaltasesti konepitosta musiikkia. Tää kone puoli uppoo ainaki muhun ihan tosi tykisti, se vaan kuulostaa joka kerta paremmalta. Mutta siis tässä pätkä Röd albumin viimeiseltä raidalta.

Det är så många här som aldrig sagt nej
och som aldrig kommer få en chans
så många här som aldrig såg mig
och jag vet att jag haft tur som få
Så många här som ville ha dig
men vi kände samma sak

Kent - Det finns inga ord

Come on, come bring me back to life

Jos nyt sais loppuun asti kirjotettua. Töttöröö, on aikaa kulunu ihan liikaa, tosin en tiiä elämän sisällöstä, että onkos sitä tapahtunu mitää mullistavaa, ja jos on, ni muistankos semmottisia enää.
Eli helmikuun alusta tähän päivään. Hmmmmm. Noo, viime jakso koulussa, oli ihan mukava, itseasiassa tosi mukava, pääsin aina ajoissa, tosin ei ehtiny nähä luokkalaisia nii paljoo ku ei siellä koulussa pyöriny, nyt on sit iha tylsää ja tyhjää kun ei nää ihmisiä ollenkaan. Mitä nyt seukkariporukkaa sentää näkee viikottain. Autokoulu! nii siitä vois kertoa että alotinpa sen, ja nyt ollaa jo loppusuoralla, liukasajo peruuntu ens keskiviikolta, mutta uutta aikaa hommataan, teoriat käyty, ja melkeinpä kaikki ajotunnit kohtapuoliin jo. 27 päivää synttäreihin. Pelottavaa, ei kyllä oikeestaan, mut sitä on alkanu miettii et mitä sitte kun äiti kuolee ja isäki siihen kaupan päälle, silloi ei taida olla mummikaan elossa, mihin voi turvautuu enää? Siinä on ehkä ihmisiä jotka tuntee sut parhaiten? Tai niiden seurassa uskaltaa olla niinku on. Pitäskö sitte murtaa kaikki suojamuurit ja valita uusia ihmisiä joille näyttää sen todellisen puolen, tosin on hyvin mahdollista että tuon viimeisimmän olen jo tehny. Kuinka erilaisesti sitä käyttäytyy kavereiden seurassa, ehkä luonnollisemmin kuitenki niitten ku vaik mummon kans.

Mut mummi on kyllä mahti. Vaikka useimmiten ku se soittaa ni aattelee et "voi ei, taas se soittaa" mut se johtuu lähinnä siitä et se valitsee huonoimmat hetket soitella. Mut jos ite on hyvällä tuulella ja on aikaa nii ei oo parempaa ku mummin kanssa puhelimessa puhuminen. Aika kuluu tosi nopeesti! Kerran ootin bussia kampissa tosi kauan ku oli lauantai ni ei menny kauheesti busseja ni mummi soitti ja yht äkkii oliki jo bussin lähtöaika. Aika vaa vieri vikkelästi eteenpäin. Tästä syystä mummi ois yks kolmesta ihmisestä edelleen jonka ottaisin mukaan autiolle saarelle, tosin sen mukana pitäs tuua kaikki diabetespillerit sun muut painelääkket ja semmoset sauvat, et se voi lenkkeillä. Ja välillä se innostuu kertoo sen nuoruudesta, siin onki sit tarinaa kerrakseen. Tää oli kyllä ny mummi painotteinen kappale. Mummi on sankari.

Hmm, Vaasa reissusta vois kertoilla hieman. Eli Taitajakisat Vaasassa, sinne oli Keuda Sipoon määrä matkata tuossa muutama viikko sitten. Matka alkoi jo kuudelta aamulla Sipoosta, mutta itsehän nousin kyytiin Järvenpäästä. Oli Marsan synttäripäivä, ihmisillä oli keittoa mukana. En oikeestaan tajunnu kuinka vapauttava päivä se oli ennen ku Linda sano siitä. Yks huipuimmista päivistä pitkään aikaan! Ihmiset merkkaa päivä päivältä enemmän, kuulostaapa liisamaiselta, tai pinnalliselta, mut oikeesti, ei oo parempia ihmisiä ku mitä meijän luokkalaiset on, plus tietty muutamat muut. Ja vielä tietty porukka meijän luokalta, siinä syy, miks ei haluu lähtee viel ens vuoden jälkee koulusta, vois jäädä vaan lusmuumaan sinne saman porukan kanssa. Sitä paitsi mitä sitte tapahtuu ku valmistuu? Jää ihan tyhjän päälle. Ala-asteen jälkee oli tiedossa yläaste, ei hätää siis. No yläasteen jälkeen vielä 2.asteen koulutus, ja sitte, pitäs olla valmis elämälle. Se on pelottavaa, mitä sitte ku saa oikeen työpaikan, pysyvän, oman kodin, sun muut härpäkkeet, niin tuleeko enää työpaikkaohjaaja, siis samalla meidän ryhmänohjaaja kattomaan, että miten menee töissä? Tuleeko Eeva antamaan ohjeita tulevaisuudelle, tai kehumaan "Hyvin tää menee, mä tiiän et pystyt paljoon" Ei tuu ei, ääää, kuka kattoo meijän perään enää sitten. Opiskelijamäärät yliopistoissa ja ammattikorkeissa alkaa olla jo niin isoja, ettei siellä opettajat sun muut professorit oo enää nii tuttavallisia sun muuta. Kuinka reiluu on jättää ihmiset vaan ja sanoo "hyvää jatkoa, olet nyt valmistunut!" ei kovinkaan. Mutta siis Vaasareissu, muhkeinta nyt vähään aikaan.

No asiasta Nightwishiin. Ne tulee Suomeen, monta kertaa kesällä, lippu on nyt yhelle keikalle. Jos sijottais yhen viiskymppisen Hartwall Areenan keikan peräpaikoille, mutta sen täytyy olla sen arvosta, se riittää että pääsee ees samaan halliin. Yks mahtavimmista täytyy olla Olavin Linnassa vedettävä keikka, lippujen hinta on vähän suolasempi, mutta pakko saada kenttäpaikka. Ostin ko. bändin livelevyn Made In Hong Kong (and various other places) levy oli ihan mainio ostos, varsinkin Sahara livenä, oi voi, siinä meillä biisi. Ja tosiaan kun yhdistää ajatuksen keikalle pääsystä ja samalla kuuntelee livevetoja niin tästä yhdistelmästä aiheutuu suuret määrät kylmiä väreitä, se on hullua se.

Mun piti tänään valvoa ja kattoo Skins, mutta ei, taitaa olla parasta lähtee nukkumaan, lauantaina siis huomenna yökirkko! Vuoden paras kirkko kyllä, tai siis kirkkotapahtuma, tai mikäs se nyt on jumalanpalvelus niin, eihän se kirkossa istuminen mitää maailman kivointa hommaa oo, mut pääsiäisyön kirkko, sinne kaikki. Ei nyt tullu mitää fiksua sisältöö, ois voinu kirjotella jotai henkevää, mut kaikki henkevyydet ihmiset tietää ite, siis jos on jotain henkevää liittyen muhun :D <-- yyh hymiö. No jaa, ehkä jatkan vielä vähän. Ammatinvalinta kriisi hiipii silloin tällöin esiin, haluisin olla niin paljon, mutta mihin kykenen? Ambulanssihoitajana ois rankkaa, mut sais auttaa ihmisiä, ja sitä alaa oon jo kauan halunnu, toisaalta, käytiin koulun kanssa vierailemassa Sanomatalossa ja toimittaja, siinä ois mahti ammatti. Mut en oo nii supliikki tai taidokas kirjottamaan, ja kyllä juu, opiskellessahan siihen oppis, muttei välttämättä kovin hyväks tossa ammatissa. Ja viimeseks Leipuri-kondiittori, se ois ehkä mahdeinta, ja sen vielä vois oppiakki koulun kautta, tosin kädentaitoja tarvitaan tohon kondiittoripuoleen, muttei niitä kauheesti löydy, mut leipuri, se ois jo mukavaa. En tiedä, sen näkee sitten kun jäädään sen aikasemmin puhutun "tyhjän päälle" et mihin elämä vie. Ja sellasta vielä että vaikka asiat olis hyvin, nii tekis mieli repiä kaikista asioista huonot puolet ja haluisin emoilla oikein koko elämän eestä. Muttei semmoselle oo aikaa, mutta tekis mieli, nyt vaan on semmonen kausi. Ja sit viel seki että kun tuolla työharjottelussa (niin, alkoi siis tuossa juurikin työharjoittelu, Suomalaisessa Kirjakaupassa Järvenpäässä työskentelen) niin kaikki aika menee sinne ja bussimatkoihin ja se aika mitä jää käteen menee kavereille, omaa aikaa kaipaa, vannoin ja vakuutin että nyt lomalla sitä järjestän, niin ei, ei toteutunu ainakaa tänään. Kyllä se siitä, nyt ymmärrän aikuisia jotka tekee töitä vaikka viiteen asti, mitä ne ehtii tehä? Ei mitään, pari tuntia perheen parissa, salkkarit ja nukkumaan. Salkkarithan on joka perheen pään elämän tärkein ohjelma. Mutta jos nyt ois sanottavat sanottu. Ja loppuun hieman kliseistä, mutta yksi parhaita kappaleita.

-Getaway, runaway, fly away
Lead me astray to dreamer`s hideaway
I cannot cry `cause the shoulder cries more
I cannot die, I, a whore for the cold world
Forgive me
I have but two faces
One for the world
One for God
Save me
I cannot cry `cause the shoulder cries more
I cannot die, I, a whore for the cold world-

Ja vielä perään, samaisesta kappaleesta, kohta joka uppoaa, ainaki omalla kohalla.

-You live long enough to hear the sound of guns,
long enough to find yourself screaming every night,
long enough to see your friends betray you.-

Nightwish-The Poet And The Pendulum 

I've been wondering where you've been lately?

Nyt vois olla taas aika päivitellä elämäntilannetta. Päälle viikko ni ois kuukaus edellisestä merkinnästä. Mistähän sitä alottelis. Ainaki selvisin siitä karmeesta työviikosta, ei enää toista sellasta kylläkään kiitos. Viime jaksosta selvittiin, amisruotsista taas vitonen, enkusta en vielä tiedä, selviipä keskiviikkona. Lukioenkku, seki selvii tiistaina. Äikän kokeen skippasin, syystä tosin, kun siellä töissä homehduin niin enpäs sitten kerennyt lukemaan siihen kokeeseen, mutta uusinta tulossa.

Uus jakso, maanantaivapaat, ei siis huomenna koulua. No mutta, kertoillaanpa maanantaina pidetystä NY-leiristä meijän koulussa. Saavuttiin tai siis mää saavuin kouluun tekee ruotsin ja enkun kokeita heti aamusta, ja ite leirille piti tulla kahentoista maissa. No siinä sitten lööbailtiin ja ekoja alko saapumaan, istuin vastaanotossa kun ei ollu muutakaan tekemistä, siinä tuijottelin tyhmänä, enkä suinkaan vastaanottajana ollu. Mutta mikä oudointa, törmäsin siinä sitten tyttöön jonka sukunimi oli samainen kuin mulla, ja olin varsin yllättyny. No sitten siinä oli ties mitä ohjelmaa, siinä sitten aikasemmin törmäsin tämän saman sukunimen omaavan kaveriin ja hetki juteltiin, paljastu että ne on Loviisan lukiosta. Ja kummitäti asuu siellä joten on tullu pyörittyä siellä aikalaisesti ja mainitsin paikallisen lelukaupan sieltä ja sitten tämä samasukunimen äiti omistikin sen, maailma on pieni, kyllä. Siinä sitten tutustuttiin enemmänkin ja sit loppuiltayöstä vapaa-ajalla pyörin lähinnä niiden Marsan ja Iran kanssa. Olipa siellä myös Singstar, jossa oli paaaaljon eri pelejä, siis singstareja, legendoja, anthemeita ja ties mitä. Hohoo, sit ku porukka oli kyllästyny nii jäätiin yhren Pornaislaisen ja sitte tän Loviisalaisen (ei lelukauppiaan samansukunimisen) vaan Erikan kans laulamaan. Niin toosi monta tuntii laulettiin ja laulettiin lisää, sit piti luovuttaa ku kurkku lopetti yhteistyön.

Hmm, ens viikolla on palkkapäivä, rikastun pirusti. Ois kenties hieman keittoomista tiedossa.
Saan myös maksettua mun velan pois jee. Hmm, alotan autokoulun 23. pvä. Pelottavaa, en kyllä tiiä miten ihmeessä äiti meinaa taikoo rahat siihen, kun ei tuohon jää ku noinki pari kolme kuukautta aikaa maksaa se 1500, ja viiteen osaan se eli 300, eli 2-3 kertaa kuussa se 300 kuulostaa piukalta. Mutta hän lupas hoitaa. En jaksais millää oottaa kesää, vaik se onki työntäyteinen ni silti. Tai ees kevät. Haluun olla täysikänen heti nyt. Haluun vapauden päättää, muuttaa, mennä, tulla, olla vaan, maksaa veroja, istuu hienoissa huom tasokkaissa baareissa, olla entistä enemmän hunningolla. Ja kesän jälkeen oon rikas ja pääsen muuttamaan, jauhan joka merkinnässä muutosta, mut mä vaan haluun sitä niin paljon. Ja se auto, okei, aika iso ympäristö kysymys, tai sit oon vaa wannabesademetsiensankari, välil tulee mietittyy et miks auto? oonhan mä tähänki asti pärjänny. Ja oikeesti pärjäisin busseilla. Mutta auto nyt ainaki alkuunsa kiitoos.

Hiihtoloma alkaa ens viikolla, ei mitään tietoa tekemisestä, mutta kai sitä jotain keksii, Järvenpäähän kyllä pitää mennä muutamaks päiväks. Oon tossa kirjotuksia mietiskelly, siis ylppäreitä ja ensimmäisen kirjottaisin jo ens keväänä. Siis terveystiedon, sitte neljännen vuoden syksynä menis ehkä äikkä ja keväällä enkku ja ruotsi. Alkaa vaan ahistaa etten saa koskaa käytyy tarpeeks kursseja, nimittäin enkku ja ruotsi on aika lähtökuopissa vielä. Mut kyl se tästä, etiäppäin vaan. Aina vois lopettaa kesken, mutten haluu.

Viime yö oli ehkä kummallisin. Tulin kahelta kotiin, äidillä oli sen joku sen tuttu tääl yökyläilemässä, siis ihan naispuolinen, entinen luokkakaveri tai vastaava. Tulin kotiin ja ihmettelin et miten tääl on valot viel päällä. Pääsin olkkariin ja äidin kaveri siellä vaan pupels leipää yksinään. Olin hieman pihalla kyllä ja sitte ihmettelin että missäs se äiti kuppaa? No vastauksena tuli että he olivat käyneet paikallisessa ottamassa muutamat, kaveri ei jaksanu juoda ku vaan muutaman, eikä äiti suostunu lähtemään kotia vielä ja näin sen kaveri sitten tuli yksin tänne meille. Saankos kysyä että mimmonen kaveri lähettää kaverinsa kotiin ja jää itte vetämään perseitä paikallisten kanssa. Ja tää kaveri tulee Uudestakaupungista tänne asti viikonlopuks ja yks vaan keittoilee rauhassa paikallisessa.

No näin unta siitä kuinka sit marmatin äidille siitä et mite se voi tehä tollasta, et kuinka jumalattoman tyhmä se on ja muuta hölpötystä ja siitä sytty siitten taas kerran elämää suurempi riita. Sit yhtäkkii loikkasin metsästä tiellä (itseasias tiiän paikan missä siinä unessa olin) ja oli aivan tosi pimeetä, en nähny yhtään mitään. No niin, olin siis tosiaan repeemisen partaalla, mulla oli mp3-soitin mukana, kuulokkeet tietty korvissa. Se oli semmonen elokuvamainen tilanne, eli siis soitin huudatti täysillä Epicaa, sitte oli tajuton tuuli, käännyin tuulta vasten ja huusin aivan tajuttomasti pahaa oloo pois. Mut siis pointti siinä unen mahtavuudessa oli se tunne miltä tuntu vaan huutaa, just tilanteeseen sopiva musiikki korvissa, ei missään valoa, ihan sysipimeetä, ja se tuuliki oli aivan mahti. Okei, en sit tiiä kuinka tyhmältä toi kuulosti, mut se oli paras uni pitkään aikaan. Sain sanottua kaiken sen äidille mitä en oikeesti uskaltais sanoo, koska siit tulis oikeesti elämää suurempi riita ja kaikki ois taas vaakalaudalla, kuhan tää tilanne pysyy kasassa siihen asti ku saan oman kämpän ni sit ei oo vaaraa, tulis minkälainen riita tahansa.

Näinkin positiivisiin tunnelmiin jälleen.

-I hate myself but I want to try
To find a way to keep myself mentally satisfied
I would die just to see you again
I built a bridge, I tried so hard
But I burned it down, I guess I'm just too weak, too weak-

Automatic Eye- Semi-Automatic Heart

And when it feels like everything's wrong I put my headphones on

Nyt ois taas tän viikon työt tehty. Huima yks vuoro, mut palkkaa tuli ainaki 60 euroo. Flunssa puskee päälle, kuhan se ei pahene ens viikon aikana, sit on vikalla viikolla viiden päivän työputki. Joka meinaa sitä etten pääse seukkarille kumpanakaan päivänä, en omista myöskään vapaa-aikaa näinä päivinä. Aamulla seittämältä rämpimään bussipysäkille, ja pääsen kotia sitte puol kymmene illalla. Okei, oonha mä joskus menny torstaisin suoraa seukkarille koulusta, mut se ei vastaa ihan samaa. Lupaan olla kuolleempi ku koskaan ton viikon jälkeen, mutta lupaan olla rikkaampi ku koskaan ens palkkapäivänä. Palkasta puheenollen, kävin tossa eilen Helsingissä kaverin kanssa, shoppaamassa, mun oli tarkotus ostaa ens palkasta miniläppäri, no käytiin sitten Veikon koneella bongaamassa koneita, noo, siinä oli sitte 299 hintaan kone, ja kaveri sano sitte "nyt kyllä ostat ton, on siinä nii hyvä tarjous" no olihan mulla rahaa jopa hiukan päälle 100 euroo. Ja kaveri sano että lainaa vaikka sen summan jos ei muuta. Ja näin mulla on tää kone ny sitte.

En jaksais kattoo keittoomista täällä kotopuolessa, voishan sitä aina paeta isälle, muttei sielläkää kovin kauaa olla selvinpäin. No mutta, kestettävä on, ei auta itkee tämmösiä.

Huomiseks pitäis olla taas kasapäin enkun tehtäviä, mutten löydä ees tehtävälappua.
Sit ois myös äikän essee kirjotettavana tuosta Stephen Kingin Eksyneiden Jumala kirjasta, oli kyllä hyvä kirja, mut lopulta ois oottanu enemmän. Haluisin sammuttaa nyt ton Voicen ja laittaa radion päälle, mut se vois olla turhan rankkaa. Mut kaipa se täytyy tehä, ei jaksais kuunnella tota sontaa. No nyt sieltä tulee Apulannan haastattelu, se siitä sonnasta sitten. No ny onYlex päällä. Muttapa, nyt alko unettaan, ja tuntuu et kuumekki nousis eli harkitaan päikkäreitä.
Iwill be back, när jag har nånting att säga. Jos yrittäis nukkuu tän Ylex:n tahdissa.

Loppuun hieman uutta Britney Spearsia. Positiivissa tunnelmissa eteenpäin.

-You don't like me, I don't like you, it don't matter
Only difference, you still listen, I don't have to
In one ear and out the other, I don't need you
Your words don't stick, I ain't perfect, but you ain't either-
Britney Spears-Kill The Lights

But you won't take away my pride

Pikku hiljaa se täyttyy, hitaasti se saa syitä olla täydempi, mutta eipä sieltä koskaan mikään vähene, jossain vaiheessa tulee yli. Ja se joku on mitta se. Ihmisten käyttäytyminen pistää kiehumaan, eikä vain yhden, vaan usemman. Koulussa, kotona, seukkarilla, kaikkialla.

Tänäänpä oli innostajissa semmottista että sait valita kaks ihmistä jotka päätti mihin näihin viidestä kuulun. Eli vaihtoehtoina 1.Hiljainen, syrjään vetäytyvä, näkymätön 2. Menestykseen pyrkivä sankari 3. Kaikkien lemmikki, ilopilleri 4. Joku kapinoivaan liittyvä 5. Liian vastuuntuntoinen.

Vitoseen mut sitte valittiin. Ja se mitä meijän "liian vastuuntuntoisten" pitäs saada on vapautta sun muuta. Eihän siis ihmistä voi ton perusteella tuomita, olemaan vaan yhtä kastia, mutta kyllä mä tiiän itteni olevan semmottinen kuuntelevakin, vaikka ittestäni puhun aika paljolti. Mutta se vapaus. Se on vaan se mitä oikeesti nyt tarviin. Tuossa yks innostaja muutti Järvenpäähän ja tänään sano "Haluun takasin tänne, mulla on ikävä tätä paikkaa", totesin siinä sitte että poisha täältä haluu ku kaikki (itteni mukaanlukien) jauhaa semmosta paskaa että. Ja perusteluna tuli takasin "no siks just mä tänne haluunki, ei Jäkessä voi puhua kellekkään paskaa". Niin se vapaus. Ois tosiaan mahtia. Oisko mitään parempaa ku kaupunki jossain kaukana, ei mitää koulua jota käydä vanhoilla seuduilla, vaan uus työpaikka, asunto ja elämä eessä. Oisko mitään parempaa? Tietysti säästäis parhaimmat ystävät, mutta nekin jäis sinne vanhaan elämään asustelemaan, ja näkis niitä sitten aina silloin tällöin, jolloin parhaus vaan ylenee.

Sitä saa tosin oottaa vielä muutaman vuoden. Mutta täytyy tyytyä tähän tilanteeseen, jossa siis mua pidetään _yltiötyhmänä_, vaikkei sitä suoraan sanotakkaan, mutta puhutaan siihen malliin. Koulussa jossa on mahtiporukkaa, entistä mahdimpaa, tutustuminen syvemmin kannattaa. Kodissa jossa asiat menee alkoholin astuessa kuvioon aivan päin persettä, mutta se on hyvin peitettävissä. Ja usein havahdun siihen tilanteeseen jolloin päällimäinen kysymys mielessä on "VITTU MITÄ PASKAA, tai SIIS MITÄHÄN VITTUA tai EN OLE AIVAN IDIOOTTI. Anteeksi painosanat.

Huomenna ois kuitenki hammaslääkäri ja töihinki tulee joku työterveyslääkäri jota pitäs käydä treffaamassa myös. Sitte mummille tai no kohti Järvenpäätä ylipäätään, serkkua nään taas mitä luultavammin luulisin. Mutta ens viikolla koittaa palkkapäivä ja shoppailua Helsingissä jee.
Mutta loppuun sopiikin tästä paljon puhutusta elokuvasta "Twilight-Houkutus", vaikka arvostelua on tullu laidasta laitaan niin täytyy se varmaan kattoa, niin siis kyseisen leffan soundtrackilta löytyvä Tenneseeläisen Paramore yhtyeen uusin hittibiisi Decode ja pätkä siitä. Lauserakenteet ovat selvästi alaani, kuten edellisestä lauseesta huomaa. Mutta näihin kuviin näihin tunnelmiin, Thouni, sijaintipaikka tuntematon.

-How can I decide what's right
When you're clouding up my mind?
I can't win
You're losing sight
All the time-
Paramore-Decode

Now you see you’ve spent it all on me!

No nyt mut on sitte kynitty, ehkä tuli sentin liian lyhyeks, hiukset siis. Mutta kyllähän nuo tuosta kasvaa ja se välitila on se paras hetki jolloin hiukset on täydelliset. Sitä siis odotellessa.
Pitäs varmaan hieman kopioida tuota Marsaa ja kertoo hiukkasen viimevuoden kohokohdista ja ehkä myös niistä ei niin hyvistä hetkistä.

Hmm, no aikalaisesti vuoden alussa myyntiin pamahti Nightwishin keikalle liput, myynnin alkamista ootin innolla, pelko oli suuri että ne loppuu heti kättelyssä (joka oli siis turha pelko), sain sitten tunnilta hieman vapaata ja matkasin kohti yläkertaa koneelle ja sain kuin sainkin tilattua lipun jonka sai heti varausnumeron avulla käydä hakemassa ärrältä, jossa se siis tulostettiin.
Sitten alko se jumalaton odotus.

No, mitähän sitten, keväämmällä elämän pisin suhde otti ja katkes, no sitä tuli pariin kertaan yritettyä pelastaa mutta parempi näin ystävyksinä. Hmm, mitähän keväällä muuta, ei millään oikein jaksais muistaa. No ainakin huhti-toukokuun maissa oli innostajaleiri taas. Ellei se ollu jopa maaliskuun puolella, mutta mutta, pääsinpä siellä tai no melkein jouduin eräiden ihanuuksien kanssa samaan huoneeseen, oli sitten ehkä elämäni tuskallisin viikonloppu, näin sukukalleuksia ihan koko elämäni eestä sinä viikonloppuna. Mutta leiri oli mahti kaikin puolin muuten.

Kesä oli tosi laimee, ei töitä, muutenki liikaa olemista ja syömistä. Mutta 9 päivää kesästä oli parasta aikaa koko vuonna. Nimittäin 29.6. se kauan odotettu Nightwishin keikka, kaikkine jonotuksineen, ja noinkin viikon, kaheksan päivää kestävä ripari, joka oli melkeinpä parempi ku omakaan, tosin ei sais vertailla, mutta kyllä se aikalailla yliveto oli. Kiitos lähinnä mahtileiriläisille ja innostajaporukalle. Tai no kaikelle, ohjaajille ja leiripaikka oli aikamoine unelma! Kesä meni siis lähinnä muiden juopottelua katellessa ja niin, siinähän se kesä sitte oli. Paitsi ostin myös kitaran, jota en _vieläkään_osaa kovin taidokkaasti rämpyttää.

Sitte koulun penkille, tutor hommat heti alkuun, ja omalle luokallekki tuli muutamia uusia mutta siis niin, tutoroidessa kulu tuo alku. Olipa meillä elämää ihanempi maikka joka onneks sai potkut kun niin ammattitaidoton oli. Sitte oliki jo työharjottelu jossa loistin :D ja nyt tosiaan on se työpaikka sen ansiosta alla. Niin ja viimesimpänä täällä itketty asia kun nuo välit sano poks eikä oo korjautu edelleenkään.

mutta siis.

pientä top-listaa
1. Keikkkkkka (ylivoimasesti parasta)
2. Ripari (innostajana siis)
3. Koulun alku, samalla alko myös melkeinpä innostajat ja seukkaritoiminta muutenkii.
4. Kyllä tähän täytyy pistää kuitenki, kesällä tapahtuneet skootteriajelut öisin ja päivisin erään entisen ystävyksen kans, ne oli kyl ylivetoja
5. Ja koska Sipoo on yksinkertasesti paras, nii laitetaanpa tähän Sibbo :D

Jeps, mutta nyt on uusi vuosi tulossa, ja hyvältä vaikuttaaki. Töitä koko kevät, työharjottelu vikassa jaksossa (saas nähä jos jäis vaikka koulun penkille sen ajaks.) Kesä tulee olee aika yltiöhuippu pientä reissua pohjoseen luvassa, ja taitaa olla viimenen ripariki innostajana tulossa, urani loppuu sitten.
Hmm, töitä vähän lisää kesällä. Niin ja mahdollisesti ajokortti ellen törsää kaikkia palkkoja, vaikka oon jo nyt kuolannu netistä kaikkee elektroniikkaa.Hmm, mahdollisesti jos löytyy kämppä alle niin oma kämppäkin vielä, eli siis oman elämän pystytys vuosi tulossa.
Nyt pitäs löytyä joku mahtibiisi tähän loppuun. Hoho, löyty.
Tän vuoden mullistavimpia musiikkilöytöjä on kyllä bändi nimeltään The Ting Tings. Bändi jakaa tosi paljon mielipiteitä, koska helposti sen luokittelee roskaks, mutta sitä se ei tosiaan ole. Tai no, jokaisella makunsa.
Mutta nyt on kyllä pakko laittaa linkki. Eli siis bändi edustaa lähinnä indie- sekä elektropoppia, tässä myös huomaa musiikkimakuni laajuuden.
Mut kyl nostaa sen verran mielialaa nuo tingssien biisit. Mutta se linkki siis http://www.youtube.com/watch?v=6UX0p7uAW2s&feature=PlayList&p=F3EED3C2555EE5B4&index=3 on tuommottinen, käykää kurkkaamassa, oon varma että noinkin kolme neljästä ei tykkää bändistä. Ellei jopa yheksän kymmenestä.
Ja loppuun siis ihka ensimmäisestä mun kuulemasta tingssien biisistä pätkä.

-Fed up with your indigestion
Swallow words one by one
Your folks got high at a quarter to five
Don’t you feel you’re growing up undone-
 The Ting Tings - Great Dj

Sibbo.Sibbo.Sibbo.Sibbo.Sibbo.Sibbo.
Oli aivan älyttömän mukavaa eilen kyllä. Edellee Sipoo todistaa parhauttaan,
sen huomas jo kesällä. Jotenki ku siellä pyörii nii voi olla vaan, sillattii, vaikee selittää
mut saa olla just ku on, ja millanen on, on vaan tosi hyvä olla, en sitte tiä mikä kotikunnasta tekee semmosen ettei oo semmosta oloo oikein koskaan. Niin, tuo olo jäi myös eiliseltä. Nyt on kauheen tyhjää, jotenki. Oli vaan älyttömän mahti porukka, niin kutsutut ku ei kutsututki. On jotenki onnellinen ja sit surullinen? Vaikkei oikeestaan oo syytä. Ei vaan haluu olla kotona.
Mutta nyt kai on löytyny semmonen paikka ja seura (vaikka vaihteleva oliki) jonka kanssa vois olla ties kuinka ja kauan. Suunniteltiin tossa jo et muutetaan kaikki kymmenen (jos oikeen laskin) muutettais asuu sinne, tai jossei asuttais aina yhessä ni biletettäis kaikki viikonloput ainakii.
Kaikki oli iha kuolleita ja mentii pesee hampaita, ni ku ois niinku normisti lähetty nukkuu ni jäätii kaikki vaa hengailemaa porealtaalle (tai siis sen reunalle). Ääh, emmä tiä, mut on vaan niin loistofiilis et hehkuttelen. Mutta viihdyin, viihtyisin edelleen.

Niin ja sitten kaikkien kiinnostusaihe työt <3 Oli varsin hauskaa laskee patukoita ja kuukautissuojia. 30.pvä pääsin tosiaa yheltätoista kotiin, Suski viel heitti ni ei tarvinnu kävellä. Noo, nukkua yritin, muttei uni tullu vasta ku siinä yhen maissa ja herätyskello soi neljältä.
Sit inventaario saatii tehdyks ja luulin pääseväni kotii siinä kymmenen yhentoista maissa ja pomo sitten sano et pistin sun vuoron kestää yhteen asti "pääset sitte nukkumaan et jaksa riehuu koko yön". Ois vaan tienny et kyyti Sibboon lähti kolmelta. No kotiin sitte ja pakkailin ja datasin siinä ja sit Siwan kautta bussipysäkille (ostin beeteeweeee 14 bb-colaa :D ku oli hyvä tarjous) Nii ja sitten sinne Sipooseen. Talo muuten sijaitsi aikasen tosi lähellä Helsingin uutta rajaa, ellei ollu iha Helsingin puolella, kun nythän se Sipoon osa Helsingille siirty.

Niinpä niin, sittenpä pomo tossa äsken soitteli että jos tulisin huomenna töihin, no täytyy sitä sitte mennä. Ehkä myös lauantaina. Se siitä talvilomasta, mut ei parane ny valittaa kun niitä töitä oikeesti on. Ja rahaa tulee nii et perse repee. Pahoittelen kielenkäyttöä.

Ahoi! Oon aivan sekasin tosta Within Temptationin levystä, se on maailmanparastahuippulaatua, Ice Queen on aivan ylitsepääsemättömän hyvä, siitä toi ahoi!Sharon huutaa biisin alussa nooooin. Hollanti kuulostaa kyllä aivan hullulta, mutta eipä sen väliä.

Mutta jos nyt lopettelis, koittas kohta mennä nukkuu.
Loppuun Ice Queenia, ilman merkityksiä.

When leaves have fallen
And skies turned to grey
The night keeps on closing in on the day
A nightingale sings his song of farewell
You better hide for her freezing hell
Within Temptation-Ice Queen