Eli helmikuun alusta tähän päivään. Hmmmmm. Noo, viime jakso koulussa, oli ihan mukava, itseasiassa tosi mukava, pääsin aina ajoissa, tosin ei ehtiny nähä luokkalaisia nii paljoo ku ei siellä koulussa pyöriny, nyt on sit iha tylsää ja tyhjää kun ei nää ihmisiä ollenkaan. Mitä nyt seukkariporukkaa sentää näkee viikottain. Autokoulu! nii siitä vois kertoa että alotinpa sen, ja nyt ollaa jo loppusuoralla, liukasajo peruuntu ens keskiviikolta, mutta uutta aikaa hommataan, teoriat käyty, ja melkeinpä kaikki ajotunnit kohtapuoliin jo. 27 päivää synttäreihin. Pelottavaa, ei kyllä oikeestaan, mut sitä on alkanu miettii et mitä sitte kun äiti kuolee ja isäki siihen kaupan päälle, silloi ei taida olla mummikaan elossa, mihin voi turvautuu enää? Siinä on ehkä ihmisiä jotka tuntee sut parhaiten? Tai niiden seurassa uskaltaa olla niinku on. Pitäskö sitte murtaa kaikki suojamuurit ja valita uusia ihmisiä joille näyttää sen todellisen puolen, tosin on hyvin mahdollista että tuon viimeisimmän olen jo tehny. Kuinka erilaisesti sitä käyttäytyy kavereiden seurassa, ehkä luonnollisemmin kuitenki niitten ku vaik mummon kans.
Mut mummi on kyllä mahti. Vaikka useimmiten ku se soittaa ni aattelee et "voi ei, taas se soittaa" mut se johtuu lähinnä siitä et se valitsee huonoimmat hetket soitella. Mut jos ite on hyvällä tuulella ja on aikaa nii ei oo parempaa ku mummin kanssa puhelimessa puhuminen. Aika kuluu tosi nopeesti! Kerran ootin bussia kampissa tosi kauan ku oli lauantai ni ei menny kauheesti busseja ni mummi soitti ja yht äkkii oliki jo bussin lähtöaika. Aika vaa vieri vikkelästi eteenpäin. Tästä syystä mummi ois yks kolmesta ihmisestä edelleen jonka ottaisin mukaan autiolle saarelle, tosin sen mukana pitäs tuua kaikki diabetespillerit sun muut painelääkket ja semmoset sauvat, et se voi lenkkeillä. Ja välillä se innostuu kertoo sen nuoruudesta, siin onki sit tarinaa kerrakseen. Tää oli kyllä ny mummi painotteinen kappale. Mummi on sankari.
Hmm, Vaasa reissusta vois kertoilla hieman. Eli Taitajakisat Vaasassa, sinne oli Keuda Sipoon määrä matkata tuossa muutama viikko sitten. Matka alkoi jo kuudelta aamulla Sipoosta, mutta itsehän nousin kyytiin Järvenpäästä. Oli Marsan synttäripäivä, ihmisillä oli keittoa mukana. En oikeestaan tajunnu kuinka vapauttava päivä se oli ennen ku Linda sano siitä. Yks huipuimmista päivistä pitkään aikaan! Ihmiset merkkaa päivä päivältä enemmän, kuulostaapa liisamaiselta, tai pinnalliselta, mut oikeesti, ei oo parempia ihmisiä ku mitä meijän luokkalaiset on, plus tietty muutamat muut. Ja vielä tietty porukka meijän luokalta, siinä syy, miks ei haluu lähtee viel ens vuoden jälkee koulusta, vois jäädä vaan lusmuumaan sinne saman porukan kanssa. Sitä paitsi mitä sitte tapahtuu ku valmistuu? Jää ihan tyhjän päälle. Ala-asteen jälkee oli tiedossa yläaste, ei hätää siis. No yläasteen jälkeen vielä 2.asteen koulutus, ja sitte, pitäs olla valmis elämälle. Se on pelottavaa, mitä sitte ku saa oikeen työpaikan, pysyvän, oman kodin, sun muut härpäkkeet, niin tuleeko enää työpaikkaohjaaja, siis samalla meidän ryhmänohjaaja kattomaan, että miten menee töissä? Tuleeko Eeva antamaan ohjeita tulevaisuudelle, tai kehumaan "Hyvin tää menee, mä tiiän et pystyt paljoon" Ei tuu ei, ääää, kuka kattoo meijän perään enää sitten. Opiskelijamäärät yliopistoissa ja ammattikorkeissa alkaa olla jo niin isoja, ettei siellä opettajat sun muut professorit oo enää nii tuttavallisia sun muuta. Kuinka reiluu on jättää ihmiset vaan ja sanoo "hyvää jatkoa, olet nyt valmistunut!" ei kovinkaan. Mutta siis Vaasareissu, muhkeinta nyt vähään aikaan.
No asiasta Nightwishiin. Ne tulee Suomeen, monta kertaa kesällä, lippu on nyt yhelle keikalle. Jos sijottais yhen viiskymppisen Hartwall Areenan keikan peräpaikoille, mutta sen täytyy olla sen arvosta, se riittää että pääsee ees samaan halliin. Yks mahtavimmista täytyy olla Olavin Linnassa vedettävä keikka, lippujen hinta on vähän suolasempi, mutta pakko saada kenttäpaikka. Ostin ko. bändin livelevyn Made In Hong Kong (and various other places) levy oli ihan mainio ostos, varsinkin Sahara livenä, oi voi, siinä meillä biisi. Ja tosiaan kun yhdistää ajatuksen keikalle pääsystä ja samalla kuuntelee livevetoja niin tästä yhdistelmästä aiheutuu suuret määrät kylmiä väreitä, se on hullua se.
Mun piti tänään valvoa ja kattoo Skins, mutta ei, taitaa olla parasta lähtee nukkumaan, lauantaina siis huomenna yökirkko! Vuoden paras kirkko kyllä, tai siis kirkkotapahtuma, tai mikäs se nyt on jumalanpalvelus niin, eihän se kirkossa istuminen mitää maailman kivointa hommaa oo, mut pääsiäisyön kirkko, sinne kaikki. Ei nyt tullu mitää fiksua sisältöö, ois voinu kirjotella jotai henkevää, mut kaikki henkevyydet ihmiset tietää ite, siis jos on jotain henkevää liittyen muhun :D <-- yyh hymiö. No jaa, ehkä jatkan vielä vähän. Ammatinvalinta kriisi hiipii silloin tällöin esiin, haluisin olla niin paljon, mutta mihin kykenen? Ambulanssihoitajana ois rankkaa, mut sais auttaa ihmisiä, ja sitä alaa oon jo kauan halunnu, toisaalta, käytiin koulun kanssa vierailemassa Sanomatalossa ja toimittaja, siinä ois mahti ammatti. Mut en oo nii supliikki tai taidokas kirjottamaan, ja kyllä juu, opiskellessahan siihen oppis, muttei välttämättä kovin hyväks tossa ammatissa. Ja viimeseks Leipuri-kondiittori, se ois ehkä mahdeinta, ja sen vielä vois oppiakki koulun kautta, tosin kädentaitoja tarvitaan tohon kondiittoripuoleen, muttei niitä kauheesti löydy, mut leipuri, se ois jo mukavaa. En tiedä, sen näkee sitten kun jäädään sen aikasemmin puhutun "tyhjän päälle" et mihin elämä vie. Ja sellasta vielä että vaikka asiat olis hyvin, nii tekis mieli repiä kaikista asioista huonot puolet ja haluisin emoilla oikein koko elämän eestä. Muttei semmoselle oo aikaa, mutta tekis mieli, nyt vaan on semmonen kausi. Ja sit viel seki että kun tuolla työharjottelussa (niin, alkoi siis tuossa juurikin työharjoittelu, Suomalaisessa Kirjakaupassa Järvenpäässä työskentelen) niin kaikki aika menee sinne ja bussimatkoihin ja se aika mitä jää käteen menee kavereille, omaa aikaa kaipaa, vannoin ja vakuutin että nyt lomalla sitä järjestän, niin ei, ei toteutunu ainakaa tänään. Kyllä se siitä, nyt ymmärrän aikuisia jotka tekee töitä vaikka viiteen asti, mitä ne ehtii tehä? Ei mitään, pari tuntia perheen parissa, salkkarit ja nukkumaan. Salkkarithan on joka perheen pään elämän tärkein ohjelma. Mutta jos nyt ois sanottavat sanottu. Ja loppuun hieman kliseistä, mutta yksi parhaita kappaleita.
-Getaway, runaway, fly away
Lead me astray to dreamer`s hideaway
I cannot cry `cause the shoulder cries more
I cannot die, I, a whore for the cold world
Forgive me
I have but two faces
One for the world
One for God
Save me
I cannot cry `cause the shoulder cries more
I cannot die, I, a whore for the cold world-
Ja vielä perään, samaisesta kappaleesta, kohta joka uppoaa, ainaki omalla kohalla.
-You live long enough to hear the sound of guns,
long enough to find yourself screaming every night,
long enough to see your friends betray you.-
Nightwish-The Poet And The Pendulum
