Pitkulaisen tauon jälkeen ajattelin palata aalloille. Tää syksy on mennyt kyllä ihan erilailla kuin aikasemmat, ja uusia juttuja on sadellut aikalaisesti. Tarkoitus aloittaa kirjottaminen jälleen on ollu mielessä jo pidemmän aikaa ja sitä varten oonkin jo editoinut vanhoja tekstejä, ettei tarvi ihan puhtaalta pöytäseltä alottaa.
Kohta on joulu, jos ois paljon rahaa vois viettää sen jossain muualla kun perhepiirissä, meinasin paeta Ruotsiin, tosin laivalla, eli siis risteilylle, mut jouluhinnat per henkilö lähentelee satasta, nii tosiaan, täytys olla rikas. Mutta haluaisin lahjoja, mutta joulupukki kuitenki taas pissii silmään ja viillettää poroillaan karkuun ja antaa lahjaks vaan villasukat. Jos säästäisin pakorahat, niin voisin ostaa ittelleni Kentin Röd albumin, sitten sen viime jouluna saamatta jääny Kent boxi ja sit vielä lippu niitten keikalle. Sittenpä ois joulu pelastettu.
Mutta ennen tota vuoden ylimainostettua kuukautta ois vielä pari tapahtumaa. Ensinnäkin jatkis, viimestä viedään, parhaimmalla porukalla. Heti seuraavana päivänä oottelee Paramoren keikka, ei taida olla sekään ihan loppuun asti mietitty, että pääsisin aamulla livahtamaan kotiin, skippaisin kirkon, pääsisin suihkuun ja sitten kiireesti Jäähallille. Saatiin kenttäpaikat, joten ois tarkotus tykittää eturiviin, mutta uskollisimmat kuitenki on siellä yötä jonottamassa. Täytynee siis käyttää kyynärpäätä ja tätä elopainoa hyväkseen eturivipaikan turvaamiseks.
Kesällä kävin siis viimesen riparin innostajana, tarkotuksena oli lopettaa lähinnä siks, että sais jotain muuta aikaseks. Noh, kesän jälkeen sitä jotain muuta ei tuntunu tulevan. Tosin, toukokuussa sain tietää pääseväni Kreikkaan kuukaudeks työharjotteluun, joten siis päätin jättää kaikki suunnitelmat tapahtuvaks tän kyseisen kuukauden jälkeen.
Ensimmäinen jakso meni melkosen vikkelään, ja lokakuu läheni lähenemistään. Matkasta en tienny kovin paljoa, lähinnä pari kertaa ehin nähdä matkaseuran, elikkäs kolme Keravalta tulevaa tyttöä, no näillä kahella kerralla ei oikein saanu selkoa, että mimmosia ne pohjimmiltaan sitten onkaan. Rokotuksia, uus passi, matkalaukun hankinta, uusien vaatteiden ostelua, töiden lopettaminen, nuo kuulu matkavalmisteluihin, kaiken muun sälän lisäks.
Matka kuitenkin meni yltiöhyvin, tosi nopeesti, ja kyllä, tytöt oli mahteja. Tarkotus (tervetuloa taas unelmoinninmaailmaan) ois lähteä ens syksynä samaiseks kuukaudeks takasin Rethymnoniin, työnantaja sano "kun tuut takas niin täällä on töitä". Työskentelin siis ravintolassa, ja samassa kompleksissa toimi majotuspalvelu, eli yläkerrasta löytyy edukkaita huoneita väliaikaismajotukseen. Kaupunki joka ei pahemmin rauhottunu niin yöllä ku päivälläkään, paitsi sunnuntait kyllä vetäs kadut tyhjäks.
Palatessa Suomeen, ilma oli ehtiny viilentyä sairaan paljon. Ja koska Rethymnonista ei löytyny mäkkäriä, täyty heti suunnistaa Kampin mäkkäriin ostamaan juustohamppareita. Ja heti toisena kohteena Forumin h&m ja sieltä parhain kaulaliina 5 eurolla. Nykysin en kyllä tiiä tuon kaulaliinan elinpaikkaa, se hävis jonnekkin mystisesti. Niin, sitten ennen matkaa en saanu mistään toimistotyöharjottelupaikkaa marraskuulle, joten vaihdoin kevään aspaharjottelun ja tän syksyn toimistoharjottelun paikkaa, ja hyväks luin aspaharjottelun Sale hommilla. Joka siis tarkoittaa vapaata marraskuuta.
Nyt mennään jo pitkällä tuota marraskuuta, lomailua jäljellä noinki viikko. Puoltoista kenties. Mun sisäinen kirjottaja huutaa koko aika "Mitä paskaa, opettele kirjottamaan asiaa" Niin siis treenaamista ois tän suhteen. Mutta niin, tossa sitten reissun jälkeen taisteltiin äidin kanssa, lähinnä silloin kun se oli viettänyt laatuiltaa pubissa. Ja jälleen tuli ilmi syytökset ties ja vaikka mistä ja väkivaltaakin siinä ohessa sai kokea. No kuulostaapa rajulta. Mutta niin, konfliktin jälkeen surffailin iskälle, ihan vaan piipahtamaan ja ku tilauksesta nää ehdotti että muuttaisin tänne Järvenpäähän, että saisin oman huoneen täältä. Eli täällä sitä ny ollaan, pois Pornaisten piireistä, ei kylläkään ihan kokonaan, mutta aika paljolti.
Ei mutta tää oli tämmöttinen comeback merkintä. Ehkä mä kerron jotain syvällisempiä tässä joskus. Mutta koska oon Kent koukussa, niin, jottei vanhat tavat ihan jäis niin loppuun joku biisi. Arvatenkin Kentiltä. Kent julkas uuden albumin nimeltään Röd, joka tosiaan sisältää edeltäjänsä Tillbaka Till Samtidenin kaltasesti konepitosta musiikkia. Tää kone puoli uppoo ainaki muhun ihan tosi tykisti, se vaan kuulostaa joka kerta paremmalta. Mutta siis tässä pätkä Röd albumin viimeiseltä raidalta.
Det är så många här som aldrig sagt nej
och som aldrig kommer få en chans
så många här som aldrig såg mig
och jag vet att jag haft tur som få
Så många här som ville ha dig
men vi kände samma sak
Kent - Det finns inga ord
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti