But you won't take away my pride

Pikku hiljaa se täyttyy, hitaasti se saa syitä olla täydempi, mutta eipä sieltä koskaan mikään vähene, jossain vaiheessa tulee yli. Ja se joku on mitta se. Ihmisten käyttäytyminen pistää kiehumaan, eikä vain yhden, vaan usemman. Koulussa, kotona, seukkarilla, kaikkialla.

Tänäänpä oli innostajissa semmottista että sait valita kaks ihmistä jotka päätti mihin näihin viidestä kuulun. Eli vaihtoehtoina 1.Hiljainen, syrjään vetäytyvä, näkymätön 2. Menestykseen pyrkivä sankari 3. Kaikkien lemmikki, ilopilleri 4. Joku kapinoivaan liittyvä 5. Liian vastuuntuntoinen.

Vitoseen mut sitte valittiin. Ja se mitä meijän "liian vastuuntuntoisten" pitäs saada on vapautta sun muuta. Eihän siis ihmistä voi ton perusteella tuomita, olemaan vaan yhtä kastia, mutta kyllä mä tiiän itteni olevan semmottinen kuuntelevakin, vaikka ittestäni puhun aika paljolti. Mutta se vapaus. Se on vaan se mitä oikeesti nyt tarviin. Tuossa yks innostaja muutti Järvenpäähän ja tänään sano "Haluun takasin tänne, mulla on ikävä tätä paikkaa", totesin siinä sitte että poisha täältä haluu ku kaikki (itteni mukaanlukien) jauhaa semmosta paskaa että. Ja perusteluna tuli takasin "no siks just mä tänne haluunki, ei Jäkessä voi puhua kellekkään paskaa". Niin se vapaus. Ois tosiaan mahtia. Oisko mitään parempaa ku kaupunki jossain kaukana, ei mitää koulua jota käydä vanhoilla seuduilla, vaan uus työpaikka, asunto ja elämä eessä. Oisko mitään parempaa? Tietysti säästäis parhaimmat ystävät, mutta nekin jäis sinne vanhaan elämään asustelemaan, ja näkis niitä sitten aina silloin tällöin, jolloin parhaus vaan ylenee.

Sitä saa tosin oottaa vielä muutaman vuoden. Mutta täytyy tyytyä tähän tilanteeseen, jossa siis mua pidetään _yltiötyhmänä_, vaikkei sitä suoraan sanotakkaan, mutta puhutaan siihen malliin. Koulussa jossa on mahtiporukkaa, entistä mahdimpaa, tutustuminen syvemmin kannattaa. Kodissa jossa asiat menee alkoholin astuessa kuvioon aivan päin persettä, mutta se on hyvin peitettävissä. Ja usein havahdun siihen tilanteeseen jolloin päällimäinen kysymys mielessä on "VITTU MITÄ PASKAA, tai SIIS MITÄHÄN VITTUA tai EN OLE AIVAN IDIOOTTI. Anteeksi painosanat.

Huomenna ois kuitenki hammaslääkäri ja töihinki tulee joku työterveyslääkäri jota pitäs käydä treffaamassa myös. Sitte mummille tai no kohti Järvenpäätä ylipäätään, serkkua nään taas mitä luultavammin luulisin. Mutta ens viikolla koittaa palkkapäivä ja shoppailua Helsingissä jee.
Mutta loppuun sopiikin tästä paljon puhutusta elokuvasta "Twilight-Houkutus", vaikka arvostelua on tullu laidasta laitaan niin täytyy se varmaan kattoa, niin siis kyseisen leffan soundtrackilta löytyvä Tenneseeläisen Paramore yhtyeen uusin hittibiisi Decode ja pätkä siitä. Lauserakenteet ovat selvästi alaani, kuten edellisestä lauseesta huomaa. Mutta näihin kuviin näihin tunnelmiin, Thouni, sijaintipaikka tuntematon.

-How can I decide what's right
When you're clouding up my mind?
I can't win
You're losing sight
All the time-
Paramore-Decode